Hybridihyökkäykset

Hybridihyökkäykset (hybridihyökkäykset) ovat toimintatapaa, jossa tavoitteiden saavuttamiseksi yhdistetään useita eri keinoja ja sotilaallisia sekä epävirallisia instrumentteja. Keskeistä on toimien ristikkäisyys ja siten vastustajan kyvyn estää tai tunnistaa hyökkäysprosessi vaikeus. Hybridihyökkäykset nivovat perinteisiä sotilaallisia keinoja, epäsuorasti tukeutuvia ryhmittymiä, kyberhyökkäyksiä, informaatio- ja psykologisia operaatioita, taloudellisia painostuskeinoja sekä diplomaattista tai oikeudellista vaikuttamista. Tavoitteena on lisätä epävarmuutta, heikentää vastapuolen kansallista päätöksentekoa ja välttää täyden laajamittaisen sodan aloittamista.

Typillisiä elementtejä ovat: konventionaaliset voimat tai niiden läsnäolo, irregulaariset ryhmät tai proksit, kyber- ja informaatiosodankäynti (valheellisen tiedon leviittäminen, vaikuttaminen mediakenttään, protesteihin ohjailu), taloudelliset ja poliittiset paineet sekä oikeudelliset ja sosiopoliittiset manööverit. Tavoitteena on saavuttaa strategisia päämääriä särkemättä tutkintaa alkuperäisestä aggressiosta tai antaen epäselvän vastauksen mahdolliselle uhrille.

Historia ja käyttö ovat kohdistuneet erityisesti Yhdysvaltojen ja Venäjän kaltaisiin toimijoihin sekä niiden liittoutumiin, mutta käsite esiintyy laajasti länsimaiden turvallisuuskeskusteluissa. Esimerkkejä käsitellään usein Ukrainan tilanne vuonna 2014 lähtien sekä Georgian konfliktissa vuonna 2008, joissa hybridikeinot yhdistettiin nopeasti kehittyneeseen sodankäyntiin. Vastavoimat painottavat kokonaisvaltaista resilienssiä, riskinarviointia ja varhaista varoitusta sekä kykyä katkaista hybriditoimien ketjuja sekä tukea kansalaisyhteiskunnan sekä infrastruktuurien puolustusta.