Hiilidioksidipidätysjärjestelmät

Hiilidioksidipidätysjärjestelmät, lyhenteeltä CO2-pidätysjärjestelmät, ovat teknologioita, jotka on suunniteltu keräämään hiilidioksidia (CO2) päästökohteista, kuten voimalaitoksista ja teollisuuslaitoksista, tai suoraan ilmakehästä. Kerätty CO2 voidaan sitten kuljettaa ja varastoida turvallisesti maan alle, esimerkiksi tyhjentyneisiin öljy- ja kaasukenttiin tai syviin geologisiin muodostumiin, estäen sen pääsyn ilmakehään. Tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta.

CO2-pidätysjärjestelmiä on useita eri tyyppejä. Esipolttoa edeltävä pidätys (pre-combustion capture) poistaa hiilen ennen polttoaineen palamista. Polton jälkeinen pidätys (post-combustion capture) erottaa hiilidioksidin savukaasuista polton jälkeen. Myös suora ilmanpidätys (direct air capture, DAC) on kehittyvä teknologia, joka pyrkii poistamaan hiilidioksidia suoraan ympäröivästä ilmasta. Pidätysprosessit käyttävät erilaisia menetelmiä, kuten imeytystä, adsorption tai kalvoerotusta.

Kerätyn hiilidioksidin kuljetus tapahtuu yleensä putkistoilla tai säiliöaluksilla. Varastointi tapahtuu syvällä maan alla olevissa huokoisissa kiviaineksissa, joissa CO2 ankkuroidaan geologisiin muodostumiin. Geologinen varastointi vaatii huolellista paikanvalintaa ja seurantaa, jotta CO2 pysyy varmasti eristyksissä. Hiilidioksidipidätysjärjestelmät ovat potentiaalinen ratkaisu teollisuuden päästöjen vähentämiseen, mutta niiden laaja käyttöönotto vaatii merkittäviä investointeja ja teknologian kehitystä.