Henkilöverotuksen

Henkilöverotus tarkoittaa yksityishenkilöiden tulojen ja varallisuuden verottamista Suomessa. Se kattaa ansiotulot (palkat, yritystulot), eläketulot sekä pääomatulot (korko-, osinko- ja myyntivoitot). Henkilöverotuksella kerätään varoja julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin, ja sen tavoitteena on rahoittaa yhteiskunnan toimintaa sekä edistää tulonjakojen kohtuutta.

Systeemin keskeiset osa-alueet ovat kunnallinen tulovero, valtio tulovero sekä mahdollinen kirkollisvero; lisäksi pääomatuloihin kohdistuu oma pääomatuloveronsa. Kunnallinen tulovero on kiinteä prosenttiosuus, joka vaihtelee kunnittain. Valtioiden tulovero on progressiivinen ja kohdistuu suurempiin tuloihin. Kirkollisvero on erillinen vero niille, jotka kuuluvat seurakuntaan. Pääomatuloihin sovelletaan omat pääomatuloveronsa. Varallisuusveroa ei sovelleta yleisesti samalla tavalla kuin tuloveroa, ja käytössä ovat lähinnä paikalliset kiinteistö- ja muut pienemmät verot.

Verotusmenettelyyn vaikuttavat asuinpaikka, tulonlähde ja verovelvollisen asema. Jokaisella veronmaksajalla on verokortti, jonka perusteella työnantaja pidättää ennakkoveron palkasta. Vuoden lopulla määritellään lopullinen verotus (verotuspäätös); mahdolliset lisämenot tai palautukset käsitellään sen mukaan.

Vähennyksillä ja veronhyvityksillä voidaan alentaa maksettavaa veron määrää. Työmatka-, työhön liittyvät ja perusvähennykset sekä yksilölliset vähennykset vaihtelevat henkilön tilanteen mukaan. Yleisesti ottaen henkilöverotus on progressiivinen järjestelmä, jonka tarkoituksena on rahoittaa julkisia palveluita ja tukea yhteiskunnan tasapuolista toimintaa.