Hawthornevaikutus

Hawthornevaikutus on ilmiö, jossa yksilöt muuttavat käyttäytymistään tullessaan tietoisiksi siitä, että heitä tarkkaillaan. Termi juontaa juurensa vuonna 1924 aloitettuihin tutkimuksiin Hawthorne Worksilla, Western Electricin tehdasalueella Cicero, Illinoisissa. Tutkimukset aluksi selvittivät valaistuksen muutosten vaikutusta tuotantoon, mutta havaintoja syntyi laajemmin: työt sekä paranivat että heikkenivät riippumatta valaistuksesta, kun tutkijat olivat läsnä ja seurattiin työntekijöiden toimintaa. Tämä johti ajatukseen, että tarkkailu ja tutkimusprosessin huomiotta jättämisen sijaan voivat muuttaa käyttäytymistä.

Hawthorne-vaikutuksen piirissä korostuvat sosiaaliset ja psykologiset tekijät. Työntekijät saattoivat pyrkiä täyttämään esitetyt odotukset, kokea alempaa tai korkeampaa arvoa ryhmässään tai osoittaa parempaa suoriutumista saadakseen tutkijoiden huomiota. Näin ollen muutokset eivät välttämättä heijastaneet pelkästään teknisiä olosuhteita, vaan tutkimusprosessi itsessään vaikutti tuloksiin.

Kritiikki ja arviointi ovat johtaneet siihen, että Hawthorne-vaikutusta käytetään varovaisesti. Keskeinen kritiikki on, ettei alkuperäisiin tutkimuksiin voida yleistää yleisenä selittäjänä kaikkialle; tulokset voivat riippua kontekstista, tutkimusasetelmasta ja siitä, miten tarkkailu toteutettiin. Sittemmin käsite on laajentunut käsittämään kokeellisen tutkimuksen retkikuvalliset reaktiot ja yleisemmin mittaus- tai havaintoreaktiot.

Nykykielessä ilmiötä käytetään viittaamaan tutkimus- tai käytännön tilanteisiin, joissa osallistujat adjustoivat käytöstään havaintojen vuoksi. Hawthornevaikutuksesta puhutaan usein myös tutkimusasetelman reaktiivisuutena tai havaintoreaktioksi.