Hawthornevaikutuksen

Hawthornevaikutuksen (Hawthorne effect) on psykologinen ilmiö, jossa yksilöt muokkaavat käyttäytymistään tai suorituskykyään saadakseen ylimääräistä huomiota, tunnustusta tai positiivista palautetta tutkimus- tai valvontatilanteissa. Tämä ilmiö sai alkunsa 1920- ja 1930-luvuilla tehtävistä tutkimuksista, jotka alun perin tutkivat työhyvinvointia ja tuottavuutta Hawthornin tehtaan työntekijöiden keskuudessa.

Hawthornevaikutus tarkoittaa sitä, että tutkimukseen tai mittaukseen osallistuvat ihmiset saattavat parantaa suoritustaan tai käyttäytymistään vain siksi, että he tietävät olevansa asian vaalla ja heitä tarkkaillaan. Tämä vaikutus voi häiritä tutkimustuloksia, koska se ei välttämättä edusta todellista käyttäytymistä tai normaaliolosuhteita.

Ilmiötä pidetään tärkeänä tekijänä tutkimus- ja arviointityössä, koska se voi johtaa harhaanjohtaviin johtopäätöksiin, jos sitä ei oteta huomioon. Esimerkiksi työympäristö- ja sosiaaliolotutkimuksissa pyritään usein minimoimaan Hawthornevaikutus toteuttamalla tutkimuksia salassa tai käyttämällä kontrolliryhmiä.

Hawthornevaikutuksen merkitys on tunnustettu monilla psykologian ja sosiologian aloilla, ja siitä on kehittynyt strategioita sen vähentämiseksi tai hallitsemiseksi tutkimusmenetelmien ja kokeellisten suunnitelmien avulla. Huolellinen suunnittelu auttaakin varmistamaan, että saadut tulokset kuvaavat mahdollisimman tarkasti todellista käyttäytymistä ja ilmiöitä.