Hapettumiskestävyyteen

Hapettumiskestävyydellä tarkoitetaan aineen kykyä vastustaa hapettumisreaktioita, joita tapahtuu, kun hapen vaikutuksesta syntyy radikaaleja ja hapettuneita tuotoksia. Hapettuminen on erityisen merkittävä laatua heikentävä prosessi lipideissä kuten kasviöljyissä ja rasvoissa, mutta se voi vaikuttaa myös polymeereihin, polttoaineisiin ja kosmetiikkatuotteisiin. Hapettumiskestävyyteen vaikuttavat sekä aineen rakenteelliset ominaisuudet että ympäristötekijät. Esimerkiksi suurempi tyydyttymättömien rasvahappojen määrä ja konjugoituneet kaksoissidokset lisäävät hapettumisriskia, kun taas antioksidantit ja vakaampi koostumus voivat lisätä kestävyyttä. Myös valo, lämpö, happea ja metalli-ionit voivat kiihdyttää hapettumisreaktioita.

Mittaukset ja arviointi hapettumiskestävyyden arvioimiseksi ovat PV (peroksidiarvo), joka mittaa primaarien hapettumistuotteiden muodostumista, AV (anisidin arvo) sekundaaristen hapettu­mistuotteiden määrälle, sekä TBARS- testi, joka mittaa sivutuotteita kuten malondialdehydeä. Oksidatiivisen stabiliteetin indeksi (OSI) ja nopeutetut varastokokeet (Rancimat) ovat yleisesti käytettyjä menetelmiä erityisesti elintarvikkeiden rasvojen ja öljyjen kestävyyden arviointiin.

Parannuskeinot hapettumiskestävyyteen sisältävät antioksidanttien lisäämisen (luonnolliset kuten tokoferolit, askorbyylipalmitaatti sekä synteettiset kuten BHT ja BHA), hapenpoiston tai hapettavan vaikutuksen minimoimisen pakkaamisen (esimerkiksi MAP, valolta suojatut ja ilmastoidut pakkaukset), sekä prosessointiolosuhteiden, metallionien kierron ja lämpötilan hallinnan. Lisäksi edistetään oikeanlaisten rasvahappojen koostumusta ja mahdollisia kapselointiratkaisuja.

Hapettumiskestävyyttä seurataan erityisesti elintarvikkeissa ja polttoaineissa sekä materiaaleissa laadun ja säilyvyyden turvaamiseksi.