Hallintalaskenta

Hallintalaskenta tarkoittaa hallinnollisten toimintojen kustannusten systemaattista laskemista ja analysointia organisaatiossa. Termi on yleisesti käytössä suomalaisessa julkishallinnossa sekä yritysten hallinnon mittareissa. Sen tavoitteena on tuottaa tietoa hallinnon suoritteiden ja prosessien kustannuksista, jotta päätöksentekoa, budjetointia ja palveluiden laadunvalvontaa voidaan parantaa.

Käytännössä hallintalaskenta jaetaan kustannusten keruussa suoriin ja epäsuoriin menoihin. Siinä hyödynnetään kustannuskeskuksia ja prosessilaskentaa sekä usein toimintaperusteista kustannuslaskentaa (aktiivisuuspohjainen kustannuslaskenta). Tietoja kerätään esimerkiksi aikaan perustuvan seurannan, palvelutasopäätösten ja sisäisen laskutuksen avulla, jolloin hallinnon eri tehtävien kustannukset voidaan kohdistaa tavoitteisiin ja palveluihin.

Käyttökontekstit ja konteksti: hallintalaskentaa on sovellettu erityisesti kuntasektorilla, viranomais- ja valtionhallinnon yksiköissä sekä suurissa organisaatioissa, joissa halutaan parantaa kustannusten ohjausta sekä läpinäkyvyyttä. Se tukeutuu usein tilin- ja johdon tietojärjestelmiin sekä taloushallinnon prosesseihin.

Hyödyt ja rajoitteet: hallintalaskenta voi lisätä kustannusten läpinäkyvyyttä, helpottaa resurssien kohdentamista ja tukea palvelutasojen sekä suorituskyvyn vertailua. Rajoitteita ovat tiedon keruun byrokratia, kustannusten kohdistamisen vaikeus ja yhteiskustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Arviointi vaatii organisaation sitoutumista sekä laadukasta dataa ja prosessikuvausta.

Suhteet: hallintalaskenta liittyy johtamisen laskentaan, kustannuslaskentaan ja talouden hallintaan. Se eroaa taloustilinpäätöksestä siinä mielessä, että keskiössä ovat hallinnon prosessit ja palveluiden kustannukset kuin varojen tilanne kokonaisuutena.