Haihduttamalla

Haihduttaminen on erottamismenetelmä, jossa nesteen haihtuminen poistaa liuottimen tai toisen komponentin liuoksesta, jolloin liuoksen pitoisuus tiivistyy tai liukeneva aine erottuu. Sitä käytetään sekä laboratoriossa että teollisuudessa liuottimen poistamiseen ja liuoksen konsentroimiseen.

Periaatteeltaan haihduttaminen perustuu komponenttien haihtuvuuseroihin. Yleisesti haihduttaminen suosii haihtuvamman osan poistumista, jolloin jäljelle jäävä koostumus muuttuu ja vedyn tai muun liuottimen määrä vähenee. Toisin kuin tislaus, haihduttamiseen ei välttämättä liitetä kaasun uudelleen nesteyttämistä; tislaus sisältää usein kondensoinnin ja palauttamisen. Haihduttamista käytetään siis usein konsentraatioon ja liuottimien poistoon, eikä erotteluun useiden komponenttien välillä pelkästään lyhytkestoisen evaporoinnin kautta.

Menetelmät ja laitteet vaihtelevat sovelluksen mukaan. Kuumennus on tavallisin keino konsentraatioon, mutta alipaineinen haihduttaminen alentaa kiehumispistettä ja mahdollistaa miedomman käsittelyn. Laboratorioissa käytetään esimerkiksi rotavaporia (rotating evaporator) tai haihdutuslitteitä, jotka edistävät haihtumista ja liuottimen poistamista. Teollisuudessa voidaan hyödyntää suuria haihduttamoja, jotka pystyvät käsittelemään suuria määriä liuottimia kestävästi.

Sovelluksia ovat liuottimien poistaminen elintarvikkeista, biologisista näytteistä ja kemiallisista liuoksista sekä valmistusprosesseissa kuten konsentraatio ja kuiva-aineiden esikäsittely. Haihduttaminen on kemiallisesti ei-radikaalinen, mutta siihen liittyy lämpö- ja höyryvaaroja sekä mahdollisia menetettyjä haihtuvia yhdisteitä.

Lisensit ja turvallisuus ovat tärkeitä: käytössä on huolehdittava asianmukaisista suojauksista, ilmastointiin ja herkästi haihtuvien aineiden höyryjen hallintaan. Tämä tekijä vaikuttaa prosessin suunnitteluun ja valittaviin olosuhteisiin.