haihtuvuuseroihin

Haihtuvuuseroihin on erottelumenetelmien kokonaisuus, jossa sekoituksen komponenttien erottelu perustuu niiden haihtuvuuteen. Käytännössä se tarkoittaa, että lämmitettäessä tai alipaineistettaessa haihtuvat komponentit siirtyvät kaasumaiseksi vaiheeksi ja tiivistyvät takaisin erillisinä tuotteina. Näin voidaan puhdistaa aineita, muuttaa seoksen koostumusta tai erottaa komponentteja.

Perusperiaate on erilaisten aineiden haihtuvuuksien ero: komponenttien höyrystymiskynnökset ja paineen vaikutus määrittelevät, miten ne käyttäytyvät neste- ja kaasuvaiheissa. Yleisimmät tekniikat ovat tislaus (distillation), erityisesti fraktioiva tislaus (fractional distillation), sekä alipaine- tai höyrytislaus. Muita haihtuvuuteen perustuvia erottelutapoja ovat azeotropinen tislaus ja ekstraktiotislaus, joissa käytetään lisäaineita tai erityisiä olosuhteita erotuskyvyn parantamiseksi.

Käyttökohteita ovat teollisuusprosessit: öljy- ja kemianteollisuus, raskaan ja kevyemmän fraktion erottelu, elintarvike- ja juomateollisuus alkoholin ja aromien eristämisessä sekä farmaseuttinen puhdistus ja valmistus. Ympäristöalalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden poisto ja kierrätysmenetelmät hyödyntävät samoja periaatteita.

Keskeisiä laitteita ovat tislauskolonna, reboileri (lämmitys), kondensaattori ja jäähdytys sekä paineen ja lämpötilan säätöjärjestelmät; laboratoriossa käytetään pienoismittoisia tislauslaitteita, teollisuudessa suuria, monitasoisia tislauskolonneja.

Historiaan kuuluu varhaisten tislausmenetelmien kehittäminen antiikin ajoilta; moderni kehitys sai voimaa 1800-luvulla fraktioinnin ja monitasoisten kolonnien käytöstä. Haihtuvuuseroihin liittyvät erot voivat olla energiaa kuluttavia ja lämpöherkille aineille ne ovat haasteellisia; azeotrooppien il­mintä varten on kehitetty erityisiä menetelmiä kuten ekstraktiotislaus.