Haihduttamista

Haihduttaminen on fysikaalinen prosessi, jossa neste siirtyy kaasumaiseen tilaan. Prosessi tapahtuu, kun nesteen hiukkaset saavat tarpeeksi energiaa voittaakseen molekyylien väliset voimat, tai kun ympäristön paine laskee lähelle nesteen höyrynpaine. Haihduttaminen esiintyy sekä luonnossa että teollisuudessa, ja sitä voidaan nopeuttaa lämmön tai alipaineen avulla.

Haihduttamisen ja kiehumisen välinen erottelu on keskeinen: haihduttaminen on pääasiassa pintojen tapahtuma, jossa neste menettää vettä tai muuta liuosta haihtumalla, kun taas kiehuminen on nesteen sisäinen tapahtuma, jossa höyry muodostuu koko tilavuudessa, kun ympäröivä paine on pienempi tai kiehumispiste saavutetaan. Käytännössä haihduttamista voidaan nopeuttaa lisäämällä lämpöä, lisäämällä pintaan liittyvää tilavuuden suuruutta tai alentamalla painetta. Eri aineilla on erilaiset höyrynpaineen ja kiehumispisteen ominaisuudet, mikä vaikuttaa haihduttamisen nopeuteen.

Käytännön sovelluksia ovat muun muassa veden ja muiden liuosten konsentraation tai kuiva-aineen määrän lisääminen teollisesti, joihin käytetään haihduttimia (esim. tislaus- ja konsentraatioprosessit). Labroatoriumeissa käytetään esimerkiksi roottorihaihduttimia solventtien poistoon, kun taas teollisesti sovelluksia ovat kelluvat tai monikerroksiset haihduttimet sekä energiatehokkaat monivaikutteiset ratkaisut. Haihduttamista hyödynnetään myös ilmastoinnissa ja kasvihuoneissa sekä vesienkäsittelyssä. Energiankulutus ja menetelmien suunnittelu vaikuttavat prosessin kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin.