Geostationaariset

Geostationaariset kiertoradat (GEO) ovat Maan ekvatorin yllä sijaitsevia geosynkronisia kiertoradoja, joiden kiertoaika on yhtä pitkä kuin Maan pyörimisnopeus. Sidereal day on 23 tuntia 56 minuuttia 4 sekuntia. Tässä tilassa satelliitti pysyy suhteellisesti paikallaan taivaalla ja näyttää kiinnittyneeltä tiettyyn maantieteelliseen pitkyyteen. Korkeus Maan pinnasta on noin 35 786 kilometriä (noin 42 164 kilometriä Maan keskipisteestä). GEO-kiertorata on käytännössä ekvatoriaalinen ja lähes ympyrämäinen; pienet poikkeamat voivat aiheuttaa satelliitin liikettä taivaalla.

Käyttötarkoitukset: GEO-satelliitteja käytetään laajasti viestinnässä, kuten televisio- ja radiojakelussa sekä satelliittinetin ja Internetin välittämisessä. Sääsatelliitit hyödyntävät myös GEO-tiloja laaja-alueiden havaintoihin. Yhden GEO-satelliitin peitto kattaa suuria maa-alueita, mikä mahdollistaa maanpäällisten antennien suunnan pysyvyyden samaan suuntaan.

Rajoitteet: Peitto on rajallinen pohjois- ja etelänapa-alueilla, koska katseluja ja signaalin kulkureittejä koskevat rajoitukset. Latenssi on suurempi kuin lyhyempien kiertoradojen tapauksissa, ja satelliitin käyttöikä sekä huolto ovat kustannuksiltaan suuria. Satelliitit altistuvat avaruussäälle ja säteilylle.

Historia: Idea geostationaarisesta kiertoradasta esitti Arthur C. Clarke vuonna 1945. Näin syntyi Clarke Belt – geostationaaristen satelliittien vyöhyke. Ensimmäinen geostationaarinen satelliitti, Syncom 3, laukaistiin vuonna 1964.