GEOsatelliitin

GEO-satelliitti, eli geostationaarinen satelliitti, sijaitsee maapallon ekvatorin yllä geostationaarisessa kiertoradassa noin 35 786 kilometrin korkeudessa Maan pinnasta. Kiertoaika on noin 23 tuntia 56 minuuttia (sidereal day), jolloin satelliitti pysyy suhteessa Maahan samassa taivaankohdassa. Tällainen kiertorata antaa satelliitille vakauden ja mahdollistaa antennien suunnan pitämisen kiinteänä maan pinnalla sijaitseviin vastaanottimiin.

Käyttökohteet ja vaikutus ovat laajat. GEO-satelliitteja käytetään erityisesti televiestinnässä ja dataverkoissa, mukaan lukien televisio- ja radiolähetykset sekä laajakaistapalvelut. Niillä hoidetaan myös monet sää- ja meteorologiset havainnot sekä muotoutuu maailmanlaajuisten viestintäjärjestelmien tukirangaksi. Satelliitit voivat peittää suuria maanosia yhden kuvasävykkeen kautta, mikä tekee niistä tehokkaita pitkien etäisyyksien viestinnässä.

Teknisesti GEO-satelliitit vaativat suuria maanpäällisiä antenneita ja huolellista suunnittelua sen varmistamiseksi, että signaalin laatu pysyy vakaana. Korkea etäisyys Maasta tuottaa viiveen (noin 0,12 sekuntia yhden suunnan viive, noin 0,24 sekuntia kaksisuuntaisessa yhteydessä), mikä rajoittaa joidenkin reaaliaikaisen vuorovaikutuksen sovellusten luonnetta verrattuna matalalentoviivaisiin satelliitteihin. Lisäksi satelliitin käyttöikä on rajallinen; se riippuu polttoaineeseen liittyvästä deorbitointikyvystä sekä alttiudesta avaruussäteilylle.

Historia toteutuksessa alkaa 1940-luvulta, kun Arthur C. Clarke esitti geostationaarisen kiertoradan idean. Ensimmäiset menestyksekkäät GEO-satelliitit olivat Syncom 3 (lennähti 1964) sekä Intelsat I (1965), joiden jälkeen geostationaariset järjestelmät muodostuivat kriittiseksi osaksi maailmanlaajuista viestintäinfrastruktuuria.