Gammasäteilylähteitä

Gammasäteilylähteitä ovat materiaaleja tai ilmiöitä, jotka tuottavat gammasäteilyä. Gammasäteily on korkeaenerginen sähkömagneettinen säteily, jolla on erittäin lyhyt aallonpituus ja siten suuri läpäisykyky. Sitä käytetään monilla aloilla tieteestä teollisuuteen ja lääketieteeseen.

Luonnolliset gammasäteilylähteet sisältävät radioaktiivisia isotooppeja, jotka esiintyvät maankuoressa, kuten kalium-40 ja uraanin ja toriumin hajoamistuotteet. Kosmisesta säteilystä peräisin oleva gammasäteily on myös luonnollinen osa ympäristön taustasäteilyä. Jotkut tähtitieteelliset ilmiöt, kuten supernovat ja pulsarit, ovat voimakkaita luonnollisia gammasäteilyn lähteitä.

Keinotekoiset gammasäteilylähteet valmistetaan yleensä radioisotooppien avulla, jotka on tuotettu ydinreaktoreissa tai hiukkaskiihdyttimissä. Yleisiä keinotekoisia lähteitä ovat koboltti-60, cesium-137 ja teknetium-99m. Koboltti-60 on yksi yleisimmin käytetyistä gammasäteilyn lähteistä teollisessa steriloinnissa ja sädehoidossa. Teknetium-99m on yleinen radioisotooppi lääketieteellisessä kuvantamisessa sen lyhyen puoliintumisajan ja gammasäteilyn vuoksi, jota se emittoi.

Gammasäteilylähteiden käyttö vaatii asianmukaisia turvatoimia säteilyaltistuksen minimoimiseksi. Niitä käytetään esimerkiksi gammasäteilykromatografiassa, säteilysuojatutkimuksissa ja teollisessa gammasäteilytysprosessissa, jossa materiaaleja altistetaan gammasäteilylle niiden ominaisuuksien muuttamiseksi tai mikrobien tuhoamiseksi.