gammasäteilylle

Gammasäteilylle on ominaista korkea tunkeutuvuus ja ionisoiva vaikutus. Gammasäteily on elektromagneettista säteilyä, jonka energia syntyy ydinreaktioissa ja radioaktiivisessa hajoamisessa. Gammaa kuvataan lyhyinä fotoneina, joiden energiat ovat tyypillisesti MeV-luokkaa. Säteily on erittäin läpäisevää ja voi kulkea sekä ilmakehän että kehon kudosten läpi, mikä tekee suojauksesta tärkeää.

Lähteet ja esiintyminen: Luonnollisia lähteitä ovat maaperän uraani- ja toriumisuhteet sekä niiden hajoamistuotteet, radon, sekä kosminen säteily. Ihmisen toiminnasta johtuvia lähteitä ovat lääketieteelliset isotopit (esimerkiksi cobalt-60, cesium-137), teolliset radiografiakäytöt ja ydinreaktioihin liittyvät tilat sekä säteilylähteet tutkimus- ja teollisuuskäytössä.

Käyttö ja vaikutukset: Gamma-säteilyä hyödynnetään lääketieteessä diagnostiikassa ja sädehoidoissa, steriloinnissa sekä elintarvikkeiden säilönnässä. Teollisuudessa sitä käytetään non-destructive testing -menetelmissä ja radiografioissa. Säteilylle altistumisen terveysvaikutukset riippuvat annoksesta ja ajasta; korkeat kertalaskut voivat aiheuttaa säteilyvaurion akuutteihin, pienet pitkäaikaiset riskit kuten syöpäriski kasvavat. Suojelussa noudatetaan periaatteita aika, etäisyys ja suojaus (ALARA), sekä käytetään asianmukaisia suojavarusteita ja etäisyyksiä.

Mittaaminen ja valvonta: Doimetryyn käytetään yksikköjä Gray (Gy) absorbed dose ja Sievert (Sv) ennakoituun terveyshaittaan vaikuttavaan efektiiviseen annokseen. Säteilyä havaitaan ja mitataan esimerkiksi Geiger–Mä yer -nastöjen, scintillaatio- ja gamma-spektroskopia- detektorien sekä dosimetristen mittausmenetelmien avulla.