radioisotooppi

Radioisotooppi on suomenkielinen termi radioisotopille, jonka ydin on epävakaa ja hajoaa säteilyä vapauttaen. Hajoamisen tapa riippuu ytimen ominaisuuksista ja voi olla alfa-, beta- tai gamma-hajoamista. Hajoamisnopeus kuvataan puolittumisajalla, ajalla, jonka aikana määrä puolittuu. Puolittumisajat vaihtelevat millisekunneista miljardeihin vuosiin.

Radioisotooppeja esiintyy sekä luonnossa että keinotekoisesti. Luonnollisia esimerkkejä ovat uraani-238, hiili-14 ja kali-40. Keinotekoisia radioisotooppeja tuotetaan ydinreaktoreissa tai hiukkaskiihdyttimissä esimerkiksi neutronivuorauksilla, fissiofragmenttien syntetisoinnilla tai protonipaukutuksella. Niitä käytetään tutkimuksessa, lääketieteessä, teollisuudessa sekä dating- ja jäljitystarkoituksissa.

Sovellukset ovat moninaisia. Lääketieteessä radioisotooppien avulla voidaan sekä kuvailla kehon toimintoja että hoitaa sairauksia: diagnostisessa kuvantamisessa käytetään usein teknetium-99m:ää, jonka hajoaminen antaa gamma- tai säteilyenergiaa sopivasti lyhyen puoliintumisajan vuoksi. Iodine-131 ja koboltti-60 käytetään hoidoissa. Teollisuudessa radioisotopeja käytetään radiografian ja laadunvalvonnan apuna sekä mittalaitteiden kalibroinnissa. Tutkimuksessa niitä hyödynnetään esimerkiksi hiili-14:n avulla radiometrisessä datingin ja merkkien merkkauksissa.

Keinot energian tuottamiseen avaruudessa perustuvat usein plutonium-238:n kaltaisiin radioisotooppipohjaisiin lämpö-energia-alustoihin (RTG). Turvallisuus ja sääntely ohjaavat radioisotooppien käsittelyä, kuljetusta ja hävittämistä, mukaan lukien suojaus, valvonta ja jätteiden hallinta.