Fossilisaatio

Fossilisaatio on geologinen prosessi, jossa eloperäiset jäännökset tai niiden jäljet säilyvät kivettyneinä pitkien aikojen kuluessa. Fossiloituminen tarjoaa näkyvän aineiston menneestä elämästä ja mahdollistaa evoluution sekä muinaisten ympäristöjen tulkinnan.

Keskeisiä fossilaation muotoja ovat permineralisaatio, korvautuminen ja karbonisaatio sekä muottien ja valujen muodostuminen. Permineralisaatiossa orgaaninen aine säilyy, mutta sen huokoset täyttyvät mineraaleilla. Korvautumisessa kudokset korvataan kokonaan uusilla mineraaleilla. Karbonisaatiossa orgaaninen materiaali puristuu ja säilyy hiilen kalvoina, usein pienissä kerrostumissa. Muotit ja valut syntyvät, kun elin haudataan ja sen tilalle jää tyhjiö, joka täyttyy myöhemmin sedimentaarisilla mineraaleilla.

Toinen tärkeä fossilaatiomuoto on säilyminen resiinissä (ambre), jossa eläin- tai kasvinäytteet voivat säilyä kokonaisina. Fossilaatiolle vaikuttavat olosuhteet: nopea hautautuminen, alhainen hapetus sekä riittävä sedimentti ja mineraalien saatavuus. Siksi fossiilit ovat todennäköisimmin löytöjä tietyiltä ympäristöiltä, kuten vanhoilta merenpohilta, joihin sedimentaatio on ollut nopeaa.

Merkitys ja rajoitteet: Fossilaatiosta saadaan tietoa eläinten ja kasvien aikaisemmasta monimuotoisuudesta sekä evoluutiosta, mutta näytteet ovat epätasaisesti jakautuneita ja fossilaatioprosessit sekä hajottajat rajoittavat säilymistä. Paleontologia kokoaa näitä jäännöksiä tulkitakseen menneisyyttä.