Flexitarianismi

Flexitarianismi on ruokavalion lähestymistapa, jossa paino on kasviperäisillä ruoilla, mutta liha- ja kalatuotteiden nauttiminen sallitaan satunnaisesti. Tämä joustava tapa korostaa kasvikunnan ruokien osuutta ja raaka-ainevalintoja ilman tiukkaa kieltovelvoitetta. Tarkoituksena on löytää pitkäkestoinen tasapaino terveellisten ja ympäristöystävällisten vaihtoehtojen välillä.

Termi 'flexitarianismi' on vakiintunut 1990-luvulla ja siitä on tullut yleiskäyttöinen kuvaus vähemmän lihankäyttöä suosivasta käytännöstä. Siitä ei ole yhtä omaksuttua listaa sääntöjä, vaan käytännöt vaihtelevat yksilön, kulttuurin ja ruokavalion tavoitteiden mukaan.

Pääpiirteet: painottuu kasvikunnan ruoissa kuten vihanneksissa, hedelmissä, viljoissa, palkokasveissa sekä pähkinöissä ja siemenissä. Lihaa ja kalaa nautitaan kuitenkin satunnaisesti tai pienempiin määriin; joillekin flexitarianismissa viikoittainen liha-annosten määrä on 1–3.

Terveyden kannalta flexitarianismi voi liittyä pienempiin riskeihin sydän- ja verisuonitauteihin sekä lihavuuteen, kun ruokavalio korostaa kasviksia ja täysjyviä. Ravinnosta on kuitenkin varmistettava riittävä proteiini, rauta, B12-vitamiini ja D-vitamiini; tarvittaessa käytetään täydennystä. Lisäksi tutkimukset viittaavat siihen, että liha-annosten vähentäminen ja siirtyminen kasvikunnan vaihtoehtoihin voi pienentää ympäristövaikutuksia, kuten kasvihuonekaasupäästöjä ja maankäyttöä.

Kritiikki keskittyy määritelmän epäselvyyteen ja siihen, ettei fleksibiliteetti aina takaa suuria ympäristö- tai terveystuloja, jos lihankäyttö jää suureksi. Toisaalta monet näkevät sen käytännöllisen reitin kohti kestävämpää ruokavaliota ilman tiukkoja rajoja.