kieltovelvoitetta

Kieltovelvoite on sopimukseen sisältyvä velvoite, jonka mukaan toinen osapuoli on pidättäydyttävä suorittamasta tiettyjä toimintoja tai rajoitettava toimintaansa tietyissä olosuhteissa. Se on tyypillisesti negatiivinen velvoite, eli se vie konkreettisesti tämän toiminnan tekemisen mahdollisuuden sen sijaan, että velvoite määrää uuden toiminnan suorittamisen.

Kieltovelvoitteita käytetään erilaisissa oikeussuhteissa, kuten työsopimuksissa, liiketoimintakaupoissa, yhteistyö- ja lisenssisopimuksissa sekä kilpailutilanteisiin liittyvissä järjestelyissä. Tavallisia esimerkkejä ovat kilpailun rajoittamiseen tähtäävät ehdot (ei kilpaileminen tietyn alueen sisällä tietyn ajan), asiakas- tai liiketoimintarajoitukset sekä tietojen luottamuksellisuuden säilyttämisen estotoimenpiteet. Kieltovelvoitteet voivat koskea ajanjaksoa, maantieteellistä aluetta tai tietyn liiketoiminnan harjoittamista.

Oikeudellinen arviointi kieltovelvoitteiden osalta perustuu kohtuullisuuteen: velvoitteen tulee olla oikeutettu ja suhteessa sen tavoitellun suojan tai hyödyn mittasuhteisiin. Suomessa kieltovelvoitteita arvioidaan osana yleistä sopimusoikeutta, ja erityisesti työsopimus- ja kilpailuoikeudelliset normit voivat vaikuttaa niiden hyväksyttävyyteen ja kestoon. Yleisesti liian laajat tai pitkään jatkuvat kieltovelvoitteet voivat johtaa pätemättömyyteen tai muuntamiseen.

Käytännössä kieltovelvoite määritellään sopimuksessa tarkemmin: se rajataan koskemaan tiettyä toimintaa, aluetta ja aikaa sekä määritellään rikkomisen seuraamukset. Tämä mahdollistaa velvoitteen valvonnan ja oikeudellisen tarkastelun rikkomisen kohdatessa.