Finanssivalvontakäytännöt

Finanssivalvontakäytännöt tarkoittavat finanssivalvontaviranomaisten käyttämien menettelyjen ja toimintatapojen kokonaisuutta, jolla pyritään turvaamaan rahoitusjärjestelmän vakaus, markkinoiden hyvä toiminta sekä kuluttajansuojan taso. Käytännöt koskevat useita toimialoja, kuten pankkeja, vakuutuksia, arvopapereita, rahastoyhtiöitä, maksupalveluita sekä finanssimarkkinoiden infrastruktuureja.

Käytäntöihin sisältyy sekä valvontaviranomaisten perusroolien toteuttaminen että konkreettiset osa-alueet kuten lisensiointi, jatkuva valvonta ja raportointivelvoitteet. Valvonnassa sovelletaan riskiperustaisuutta, jossa tarkastelun painopiste määräytyy kunkin toimijan riskiprofiilin ja toimintaympäristön mukaan. Proportionaliteetti ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä periaatteita, samoin johdon vastuun ja hyvän hallinnon vaatimukset. Käytännöt tukevat sekä maksu- ja vakuutusjärjestelmän yksittäisten toimijoiden että koko järjestelmän resiliensin kehittämistä.

Keskeiset toiminnot ja instrumentit kattavat luvanhaku- ja valvontamenettelyt, säännöllisen raportoinnin ja datan laadun varmistamisen, pääomavaatimukset ja likviditeetin seurannan sekä harjoitus- ja stressitestausmenetelmät. Lisäksi valvonta kattaa markkinakäyttäytymisen, tuotekehityksen hallinnon, kuluttajaoikeudet sekä palvelujen sekä tietoturvan valvonnan. Krisesiirtoihin liittyvät valmiudet, toimivuus- ja kriisinratkaisusuunnitelmat sekä puuttumiskeinot, kuten varoitukset ja seuraamukset, kuuluvat käytäntöihin.

Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa finanssivalvontakäytäntöjä. Tämä ilmenee yhteistyönä Basel-ryhmän, IOSCO:n, IAIS:n sekä EU:n valvontaviranomaisten kanssa sekä tietojenvaihto- ja yhteensovitusmekanismeina. Tavoitteena on harmonisoida standardeja, parantaa tiedonvaihtoa ja vahvistaa rahoitusmarkkinoiden toimintakykyä sekä kuluttajansuojan tasoa kansainvälisessä mittakaavassa.

---