Ferriittimagneetit

Ferriittimagneetit ovat pysyviä magnetteja, jotka valmistetaan keraamisista ferriittiyhdisteistä, tavallisesti bariumferriitistä (BaFe12O19) tai strontiumferriitistä (SrFe12O19). Näihin magnetteihin voidaan lisätä pieniä määriä muita metalleja ominaisuuksien säätämiseksi. Ferriittejä (hard ferrites) käytetään erityisesti pysyvinä magneetteina, toisin kuin pehmeät ferriitit, joita käytetään magnetointikierron komponentteina, kuten keloissa.

Ominaisuudet: Ferriittimagneetit ovat erittäin kestävää korroosiota vastaan, ne ovat edullisia ja niillä on hyvä lämpötilansäätö. Ne ovat kuitenkin suhteellisen hauraita ja niillä on pienempi magneettinen energiatiheys verrattuna harvinaismaametallien magneetteihin. Typillinen Br eli palauttumisesta johtuva tiheys on noin 0,3–0,5 tesla, ja coercivity Hc noin 200–350 kilopojemia/metriä. BHmax (energia-uppoama) on noin 3–4 MGOe, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin NdFeB- tai SmCo -magnettien.

Valmistus: ferriittimagneetit valmistetaan sekoittamalla Fe2O3 sekä BaO tai SrO -oksidit, hienoksi jauhattaen ja sintraamalla korkeassa lämpötilassa. Tämän jälkeen magnetointi suoritetaan yhdessä suunnassa, usein c-akselin suuntaisesti, jotta magnetin toiminta olisi toivottua käyttökohteissa.

Käyttökohteet: yleisimpiä sovelluksia ovat kaiuttimien magneetit, pienkoneiden moottorit ja jäähdyttimien kiinnikkeet, kiinnitys- ja erottelujärjestelmät sekä kylmä- ja kodinkoneiden magneettiset komponentit. Ne soveltuvat hyvin kosteaan ympäristöön ja niihin ei tarvita harvinaisia maametalleja.

Rajoitukset ja ympäristö: ferriittimagneetit ovat raskaita ja kovan kulutuksen paikoissa matalan energian tiheyden vuoksi eivät kilpaile suurienergiamagneettien kanssa. Ne ovat ympäristöystävällisempiä ja helpommin kierrätettäviä kuin monien harvinaisten maiden magneetit.