ferriitit

Ferriitit ovat keraamisia magnettisia aineita, joissa rautaoksidi (Fe2O3) yhdistetään toisiin metalleihin. Yleisimmät ferriittityypit ovat spineli- ja hexagonaaliset ferriitit. Spineliittinen ferriitti noudattaa yleistä kaavaa MFe2O4, jossa M on divalentti kationi (esim. Mn, Zn, Ni, Co, Mg). Kationien sijoittuminen tetraedrisille (A) ja oktaedriselle (B) sivustoille määrittää magneettiset ominaisuudet. Hexagonaaliset ferriitit, kuten BaFe12O19 ja SrFe12O19, muodostavat kovia magneetteja ja toimivat pysyvinä magnettisia aineina.

Ferriitit ovat tyypillisesti epäjohtavia, mikä pienentää eddy-kenttien aiheuttamia häviöitä korkeilla taajuuksilla ja tekee niistä käyttökelpoisia suurtaajuuksisissa sovelluksissa. Ne valmistetaan sekoittamalla oksidijauheita ja sintraamalla niitä korkeissa lämpötiloissa magneettisten ominaisuuksien saavuttamiseksi. Ferriitit jaotellaan pääosin kahteen luokkaan: pehmeisiin (soft ferrites) ja kovamagneettisiin ferriitteihin (hard ferrites). Soft ferriteista, kuten MnZn- ja NiZn-ferriittistä, löytyy suurta magneettista läpäisyä ja alhaisia häviöitä, mikä tekee niistä ihanteellisia muuntajien ja korkeataajuisten induktorien ytimeen. Kovamagneettiset ferriitit, kuten BaFe12O19 ja SrFe12O19, ovat vakaasti magnetoituvia ja käytetään kiinteiden ferriittimagneettien materiaalina sekä joissain esineissä, kuten kaiuttimissa ja pienissä sähkömoottoreissa.

Käyttökohteita ovat muuntajien ja induktorien ytimien lisäksi sähkömagneettiset suodattimet, antennien komponentit ja ferriittimagnetit, jotka tarjoavat kestävän ja edullisen magneettisen ratkaisun moniin elektroniikkalaitteisiin.