keloissa

Keloidit ovat arpeutumisen poikkeavaa muotoa. Keloissa on kyse arpien liiallisesta kollageenin kertymästä, jolloin arpi kasvaa yli alkuperäisen haavan rajojen. Keloidit voivat kehittyä pienistäkin ihovaurioista sekä leikkausten, lävistysten tai palovammojen jälkeen. Ne voivat aiheuttaa kutinaa, polttavaa tunnetta tai kosmeettista haittaa ja voivat olla pitkäkestoisia.

Esiintyvyys ja riskitekijät: Keloidit ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla ja tummaihoisilla, mutta niitä voi esiintyä kaikissa väestöissä. Geneettinen alttius on tärkeä tekijä; usein esiintyy useammassa perheessä.

Diagnoosi: Lääkäri arvioi arpeutumisen muodon kliinisesti. Keloidit voidaan erottaa muista arpeista, kuten hypertrofiisista arpeista, mutta biopatia on harvoin tarpeen.

Hoito ja hallinta: Ei ole yhtä optimaalista hoitoa, ja keloideja on usein vaikea poistaa pysyvästi. Yleisimpiä hoitoja ovat kortikosteroidipistokset arpeen sisään, silikonivalmisteet (geelit, laastarit) sekä painehoito. Lisähoitoina käytetään laserhoitoa, cryoterapiaa tai niiden yhdistelmiä. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää radioterapiaa kirurgisen poiston jälkeen uusinnan vähentämiseksi; kirurgista poistoa ei yleensä suositella yksin ilman adjuvanttihoitoa, koska uusintakasvu on yleistä.

Ennuste ja ehkäisy: Keloidien hallinta on usein pitkäjänteistä ja niiden uusiutuminen on yleistä hoidoista riippumatta. Ennaltaehkäisy tarkoittaa turhien arpeutumisten välttämistä ja varhaista hoitoa pienissä arpeissa.