Ferriittejä

Ferriittejä ovat keraamisia magneettisia aineita, jotka muodostuvat rautaoksidin (Fe2O3) ja toisen metallin ioniyhdisteiden yhdistelmästä. Ne käytetään sekä pysyvinä magneetteina että magneettisina kantoaineina sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Ferriittejä jaotellaan pääasiassa kahteen ryhmään: koviin ferriitteihin (hard ferrites), jotka toimivat pysyvinä magneetteina, sekä pehmeisiin ferriitteihin (soft ferrites), jotka toimivat magneettisina kantoaineina.

Kovien ferriittien yleisiä esimerkkejä ovat BaFe12O19 (bariumferriitti) ja SrFe12O19 (strontiumferriitti). Näillä on korkea magnetointikyky ja korkea magneettinen kestävyys, minkä vuoksi niitä käytetään pysyvien magnettien valmistuksessa.

Pehmeät ferriitit ovat tyypillisesti spinel-tyyppisiä yhdisteitä, kuten MnZnFe2O4 ja NiZnFe2O4. Niiden ominaisuuksiin kuuluu korkea permeabiliteetti ja alhaiset häviöt korkeilla taajuuksilla, mikä tekee niistä sopivia magneettisiksi ytimiksi, tehoyksiköiden ja RF-sovellusten sekä EMI-suojauksen kannalta.

Rakenne: ferriitit voivat olla spineli- tai hexagonaalirakenteisia. Sähköisesti ne ovat eristeitä suuremman resistanssin vuoksi, mikä vähentää pyörimisvirtoihin liittyviä häviöitä erityisesti korkeilla taajuuksilla.

Valmistus: ferriitit valmistetaan sekoittamalla rautaoksidia ja toista metallia ja sintraamalla korkeissa lämpötiloissa. Prosessi mahdollistaa tiiviin, kestävän keraamisen rakenteen.

Käyttökohteita ovat kaiuttimien magneetit, pienet sähkömoottorit, magneettiset ytimet sekä EMI-suojaukset ja teholähde-elektroniikan magnetiset komponentit.