EMIsuojauksen

EMI-suojaus, eli elektromagneettisen häiriön suojelu, tarkoittaa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää sekä laitteen tuottama että ympäristöstä tuleva elektromagneettinen häiriö. Se kuuluu elektromagneettisen yhteensopivuuden (EMC) keskeisiin tavoitteisiin.

Suojaus perustuu häiriöenergiaa haittaavien rakenteiden ja materiaalien käyttöön. Suojaus voi olla sekä heijastavaa että absorboivaa ja lisäksi pienentää energian kulkua läpivienneissä. Suojauskyky, shielding effectiveness (SE), mitataan desibeleinä (dB) ja riippuu taajuudesta, käyttämästä materiaalista, paksuudesta sekä saumojen ja läpivientien laadusta.

Materiaalit ja ratkaisut kattavat metallikot kuten alumiinin, kuparin ja teräksen sekä niihin liittyvät johtavat pinnoitteet ja foliot. Faraday-kotelo on yleinen periaate. Tärkeää on saumojen tiivistäminen, läpivientien hallinta sekä kaapeleiden suojaus ja maadoitus. Monimutkaisissa järjestelmissä voidaan käyttää monikerroksisia koteloita, tiivistyksiä ja läpivienniratkaisuja sekä suunnitteluratkaisuja, jotka minimoivat radioelektronisen päästön ja pääsyn.

Sovelluksia ovat elektroniikkatuotteet, auto- ja ilmailuteollisuus, lääketieteelliset laitteet sekä datakeskukset ja langattomien järjestelmien suojaukset. Suunnittelussa kartoitetaan relevantit taajuusalueet ja käytetään simulointia sekä varmistetaan käytännön testausten avulla, että suojaus täyttää vaatimukset.

Testauksessa mitataan sekä kohdeyksikön emittoimia häiriöitä että sen kyky suojautua ulkoisia lähteitä vastaan. Yleisiä standardeja ovat CISPR 16-1, EN 55032/55022 sekä IEC 61000-4 -sarjan immuniteetti- ja säteilytesteihin liittyvät ohjeet.