Ethernettekniikoita

Ethernettekniikoita viittaa erilaisiin standardeihin ja menetelmiin, joita käytetään lähiverkon (LAN) tiedonsiirtoon. Ydinidea Ethernetissä on kehyspohjainen tiedonsiirto, jossa data paketoidaan kehyksiin ja lähetetään fyysisen median, kuten kaapelin tai langattoman yhteyden, kautta. Varhaisimmat Ethernet-tekniikat, kuten 10BASE5 ja 10BASE2, käyttivät koaksiaalikaapelia ja CSMA/CD (Carrier Sense Multiple Access with Collision Detection) -menetelmää törmäysten hallintaan.

Myöhemmin siirryttiin käyttämään kierrettyä parikaapelia, mikä johti nopeampiin standardeihin, kuten Fast Ethernet (100 Mbps) ja Gigabit Ethernet (1 Gbps). Nämä tekniikat tukevat pidempiä kaapelointietäisyyksiä ja yksinkertaisempaa asennusta. Ethernetin kehitys on jatkunut nopeuksissa, ja nykyään käytetään yleisesti 10 Gigabit Ethernetiä, 40 Gigabit Ethernetiä ja jopa 100 Gigabit Ethernetiä, jotka mahdollistavat massiivisten datamäärien siirron lyhyessä ajassa.

Lisäksi Ethernettekniikoita on kehitetty tukemaan erilaisia fyysisiä välineitä, kuten kuituoptiikkaa pidempiä matkoja ja vaativampia ympäristöjä varten. VLAN (Virtual Local Area Network) -tekniikka mahdollistaa yhden fyysisen verkon jakamisen useisiin loogisiin verkkoihin, mikä parantaa turvallisuutta ja verkon hallintaa. Ethernetin joustavuus ja skaalautuvuus ovat tehneet siitä hallitsevan teknologian lähiverkoissa.