Ethernetissä

Ethernetissä tarkoitetaan laajasti lähiverkkotekniikkaa, joka määrittelee sekä fyysisen siirtokerroksen että linkkikerroksen kehyksen, jonka avulla laitteet voivat vaihtaa tietoa paikallisesti. Sen juuret ovat 1970-luvun Xerox PARC -laitteissa, ja se on sittemmin standardoitu IEEE 802.3 -standardiksi sekä levinnyt laajasti tiedonsiirtoon.

Toimintaperiaate perustuu laitteiden MAC-osoitteisiin ja kehyksiin. Tieto siirtyy kehyksinä, joissa on lähde- ja kohdeosoite sekä tiedot. Alun perin käytettiin jaettua mediaa ja CSMA/CD-pääsynhallintaa, mutta nykyaikaiset Ethernet-verkot ovat suurimmaksi osaksi kytkettyjä ja täysdupleksisia, jolloin pääsykuri on yleensä muodostettu kytkimillä.

Fyysiset mediat ovat kuparisia kaksinapaisia kaapeleita (esim. Cat5e, Cat6, Cat6a) sekä kuitu (multimode ja single-mode). Copper-verkkojen kantama on noin 100 metriä, kun taas kuitu tukee huomattavasti pidempiä etäisyyksiä. Nopeudet ovat kehittyneet 10 Mbps:stä 10 Gbps:iin; nykyisin yleisiä ovat 100 Mbps, 1 Gbps ja 10 Gbps, sekä datakeskuksissa käytetään myös 40 Gbps ja 100 Gbps -sarjoja. Myös Power over Ethernet (PoE) mahdollistaa virran siirtämisen samalla kaapelilla.

Käyttökohteita ovat toimistoverkot, kampukset, datakeskukset ja teollisuusympäristöt. Ethernet tarjoaa skaalautuvuutta, yhteensopivuutta ja kustannustehokkuutta, ja sen IEEE 802.3 -standardointi mahdollistaa laajan ekosysteemin.