Ethernetiä

Ethernetiä on paikallisverkon (LAN) yleisnimi, jolla laitteet voivat kommunikoida toistensa kanssa paketteina. Se määrittelee sekä tiedonsiirtotavan että fyysisen yhteyden sekä linkkikerroksen säännöt. Ethernetin kehitys sai alkunsa 1970-luvulla Xerox PARCissa, ja siitä muodostui IEEE 802.3 -standardi, joka on ohjannut tekniikan kehitystä. Standardi on laajentunut kattamaan useita nopeuksia, kaapelointi- ja siirtomedia-vaihtoehtoja sekä lisäominaisuuksia.

Fyysinen kerros voidaan toteuttaa kupariset kierteiset parikaapelit (esim. Cat5e/Cat6) RJ-45 -liittimineen tai valokuitukaapeleilla (multimode ja singlemode). Yleisimmät nopeudet ovat 10 Mbps (10BASE-T), 100 Mbps (100BASE-TX, Fast Ethernet), 1 Gbps (1000BASE-T, Gigabit Ethernet) sekä 10 Gbps (10GBASE-T); korkeampia nopeuksia käytetään erityisesti datakeskuksissa (esim. 25/40/100 Gbps). Nykyään suurin osa liikenteestä kulkee kytkimen kautta täydessä duplex-tilassa, jolloin CSMA/CD-mediajaon tarve on vähäinen tai olematon.

Ethernetin lisäksi voidaan käyttää PoE-standardeja (Power over Ethernet), joissa sekä data että sähkö kulkevat samalla kaapelilla. Tämä mahdollistaa laitteiden, kuten IP-puhelimet, valvontakamerat ja tukiasemat, sähkön saannin ilman erillisiä virtajohtoja. Ethernet on globaali vakiintunut ratkaisu, joka soveltuu kodeille, toimistoille sekä suurille datakeskuksille. IEEE 802.3 -standardien ylläpito ja kehitys varmistavat yhteensopivuuden sekä nopeuksien ja medioiden laajentamisen.