Erityisherkkyyden

Erityisherkkyyden tarkoitetaan vakaata persoonallisuuspiirrettä, jossa ihmiset reagoivat aistiärsykkeisiin sekä käsittelevät niihin liittyvää informaatiota syvemmin kuin keskivertopäivittäjät. Käsitettä käytetään usein synonyyminä sensory processing sensitivity (SPS) -piirteelle, jota on tutkinut erityisesti psykologi Elaine Aron ja kollegat 1990-luvulta lähtien. Suomessa termiä käytetään sekä “erityisherkkyys” että “erityisherkkyyden piirre”; sitä ei pidetä sairaudena vaan normaalina, yksilöllisenä vaihteluna.

Keskeisiä piirteitä ovat syvällinen tiedonkäsittely, voimakas emotionaalinen reaktiivisuus ja herkkyys ympäristön vivahteille sekä taipumus ylirasitukseen intensiivisissä ärsykkeissä. Henkilö voi kokea sekä suurta empatiaa että herkkyyttä tunteille, ja tarvitaakin usein enemmän rauhallisia tiloja sekä ennakoivaa arkea. Monille erityisherkkyys ilmentyy osana luovuutta, tarkkaa havaintokykyä ja herkkyyttä sosiaalisille vihjeille.

Arvioiden mukaan SPS:n piirteet ovat yleisiä noin 15–20 prosentilla väestöstä eri kulttuureissa. Mittareina käytetään standardoituja kyselyitä kuten Sensory Processing Sensitivity -tason mittaus ja siihen liittyviä kyselyjä, joita sekä tutkimuksessa että käytännön sovelluksissa hyödynnetään.

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi; se voi vaikuttaa sekä hyvinvointiin että suorituskykyyn sen mukaan, miten ympäristöä hallitaan. Oikeanlaiset olosuhteet—rauhoittavat tilat, ennakointi muutoksissa, uni ja palautuminen—voivat auttaa hyödyntämään herkkyyden etuja kuten luovuutta ja syvällistä pohdintaa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan SPS:n yleisyys ja kulttuurinen konteksti vaativat lisätutkimusta, ja kriittinen keskustelu kohdistuu määritelmän ja yleistämisen tarkkuuteen.