Eristäytyminen

Eristäytyminen on tila tai prosessi, jossa joku yksilö, ryhmä tai kansakunta eristetään muusta yhteisöstä tai kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Sillä voi olla sekä luonteeltaan sosiaalista että fyysistä ulottuvuutta. Sosiaalinen eristäytyminen tarkoittaa vähäistä sosiaalista kontaktia ja osallistumista, usein yksilön valintojen tai muiden tekijöiden vuoksi. Fyysinen eristäytyminen viittaa siihen, että henkilö sijaitsee etäällä tai ympäristö on eristänyt hänet muusta toiminnasta.

Poliittinen eristäytyminen, toisinaan kutsuttu eristäytymispolitiikaksi, viittaa valtion pyrkimykseen minimoida kansainvälistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Aihetta tarkastellaan usein kriittisesti globalisaation ja turvallisuuden kontekstissa.

Syyt eristäytymiseen voivat olla moninaiset: yksilölliset tekijät kuten terveysongelmat tai mielenterveys, henkilökohtaiset valinnat, perhesuhteet, stigma, maantieteellinen eristäytyneisyys tai taloudelliset esteet. Yhteiskunnassa digitalisaatio sekä kaupunkisuunnittelu voivat samanaikaisesti sekä lisätä että vähentää eristäytymistä.

Eristäytymisen vaikutukset voivat olla sekä negatiivisia että tilapäisiä. Pitkäaikainen eristäytyminen liittyy alentuneeseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, mutta ajoittainen omaehtoisuus voi tukea rauhoittumista tai keskittymistä. Mielenterveys-, hyvinvointi- ja palvelujärjestelmät sekä yhteisöllinen tuki voivat ennaltaehkäistä tai lievittää haittoja. Kansalliset politiikat voivat edistää osallisuutta ja digitaalisen osallisuuden parantamista, jotta yksilöt pysyvät sosiaalisessa ja taloudellisessa elinvoimaisuudessa.