Epävarmisteet

Epävarmisteet ovat mittausten, arvioiden ja päätösten tuloksiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Ne kuvaavat sen, kuinka luotettava tulos on ja miten paljon se voi poiketa todellisesta arvosta. Epävarmisteet voivat olla sekä systemaattisia että satunnaisia virheitä sekä muita tekijöitä, jotka heikentävät tulosten luotettavuutta. Tämänkaltaiset epävarmuudet ovat luonnollinen osa tieteellistä arviointia ja päätöksentekoa.

Lähteet ja luokittelu. Epävarmisteet syntyvät muun muassa mittauskoneiden tarkkuudesta ja kalibroinnista, näytteenotin- ja mittausmenetelmien rajoituksista, ympäristöolosuhteista (kosteus, lämpötila), laskenta- ja mallinnusperiaatteista sekä inhimillisistä tekijöistä, kuten havainto- tai raportointivirheistä. Lisäksi pienen otoskoon, mallien oletusten sekä datan puuttuvuuden vuoksi voi syntyä epävarmuutta.

Hallinta ja raportointi. Epävarmuudet tulee tunnistaa, määritellä ja mahdollisuuksien mukaan kvantifioida. Tämä tapahtuu mittaus- ja analyysiprosessin aikana sekä tulosten raportoinnissa, usein luottamusvälein tai epävarmuusluvuin. Epävarmisteiden hallinta sisältää instrumenttien kalibroinnin, mittausmenetelmien vertailun, tulosten herkkyysanalyysit sekä tulosten läpinäkyvän esitteen, jotta päätöksenteko perustuu tiedostettuihin rajoitteisiin.

Käyttöalueet. Epävarmisteet esiintyvät luonnontieteissä, tekniikassa, ympäristötutkimuksessa ja laadunhallinnassa. Ne ovat keskeisiä riskinarvioinnissa, päätöksenteossa sekä mallinnuksessa, missä on tärkeää ymmärtää sekä arvioida että kommunikoida tulosten luotettavuus.

Näkökohtia. Epävarmisteiden erottaminen epävarmuudesta (yksittäinen arvo vs. arvio), sekä niiden huomiointi käytännön laskuissa ja raportoinnissa ovat olennaisia osa-alueita hyvässä tutkimus- ja päätöksentekoprosessissa.