Epätasaarvoisuus

Epätasaarvoisuus on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan epätasaista tilaa tai laatua, eli sitä, että asiat ovat eriarvoisia tai erilaisia. Sillä voi viitata sekä määrällisiin eroihin että arvojen tai olosuhteiden eriytymiseen eri ihmisryhmien välillä. Kansankielessä yleisin ilmiasu on kuitenkin epätasa-arvo, jota käytetään erityisesti sosiaalisista ja taloudellisista eroista puhuttaessa.

Matematiikassa epätasaarvoisuus kuvaa kahden luvun tai suureen välistä ei-eroon. Jos luvut a ja b eivät ole yhtä suuria, merkitään tätä yleensä a ≠ b. Epätasaarvoisuus on perusominaisuus algebrallisissa lauseissa ja määritellään tarkasti vertailuoperaattoreilla sekä erilaisten laskentamenetelmien yhteydessä.

Sosiaali- ja taloustieteissä epätasaarvoisuus viittaa resurssien, mahdollisuuksien ja tulosten epätasaiseen jakautumiseen ihmisten tai ryhmien välillä. Tämä kattaa mm. tulot, omaisuuden, terveyden ja pääsyn julkisiin palveluihin. Phylogeny of inequality-mittareita käytetään ilmaisemaan kehitystä ja eroja, ja epätasaarvoisuus voidaan tarkastella sekä yksilö- että ryhmäkohtaisena.

Mittareita, joita käytetään epätasaarvoisuuden kuvaamiseen, ovat muun muassa Gini-kertoimen, Palma-kertoimen ja Theil-indeksi. Intersektionaliteetti huomioi, miten esimerkiksi sukupuoli, etninen tausta, ikä ja asuinpaikka voivat yhdessä lisätä tai pienentää eriarvoisuuden tasoa.

Politiikassa vastataan epätasaarvoisuuteen erilaisin keinoin, kuten progressiivisella verotuksella, tulonsiirroilla, universaaleilla palveluilla, koulutuksella ja syrjinnän vastaisilla toimenpiteillä. Keskusteluissa painottuvat tasapaino talouden kasvun ja oikeudenmukaisuuden välillä sekä tuotannon ja uudelleenjaon roolit.