Epätarkentuvan

Epätarkentuvan on suomen kielen kieliopillinen muoto, joka syntyy verbistä epätarkentua, tarkoittaen "tulevaa epäselväksi tulemista" tai "epäselvyyden kehittymistä." Epätarkentuva on tämän partisiipin perusmuoto (presentti aktiivinen partisiippi), ja epätarkentuvan on sen genetiivinsingularimuoto. Esimerkiksi ilmaisuissa kuten epätarkentuvan ilmiön tutkiminen voidaan viitata siihen ilmiöön, joka on tulossa epäselväksi.

Morfologiaan liittyen epätarkentuva muodostuu yhdistämällä juurta epätarkka (epätarkkuus, epäselvyys) sisältävän adjektiivin kaltaisen pohjan kanssa presentin aktiivisen partisiivin suffiksi-merkinnällä. Tämän jälkeen genetiivin yksikkömuoto ilmenee lisäyksellä -n. Näin ollen epätarkentuvan toimii sekä adjektiivisena ilmaisuna että osana nominaatio- tai määrittelevää rakennetta, kun se viittaa jotakin toimivaa tai kehittyvää tilaa kuvaavaan substantiiviin.

Käyttö näytön mukaan on harvinaisempaa arkikielessä, ja termiä tavataan lähinnä kieliopillisia esimerkkejä tai kielitieteellisiä pohdintoja käsittelevissä teksteissä. Se havainnollistaa suomen kielen kehittyvien partisiippimuotojen käyttöä kuvamaan prosesseja, joissa ominaisuus muuttuu tai kehittyy kohti uutta tilaa.

Lisäksi epätarkentuvan kaltaisten muotojen tutkiminen liittyy laajemmin epätarkkuuden ja tarkentumisen käsitteisiin sekä siihen, miten suomen kieli muodostaa adjektiiveja ja nominaaleja participiippimuodoista. Näiden rinnalla voi tarkastella myös perussanoja kuten epätarkkuus ja tarkentua.