Epäluottamukseen

Epäluottamukseen viittaa suomen kielen ilmaus, jolla viitataan epäluottamuksen tilaan sekä siihen, mihin epäluottamus kohdistuu. Epäluottamus tarkoittaa tilaa, jossa yksilöt, ryhmät tai instituutiot nähdään epäluotettavina tai jossa luottamus on heikentynyt. Sanaa käytetään sekä henkilötason että yhteiskunnallisen ja institutionaalisen luottamuksen arvioinnissa.

Muodollisesti "epäluottamukseen" on illatiivin muotoinen taivutettu muoto sanasta epäluottamus, ja sitä käytetään ilmaisemaan johonkin tilanteeseen koettua epäluottamusta sekä sitä kohti suuntautuvaa tilaa. Esimerkiksi "epäluottamukseen johtava tilanne" viittaa tilanteeseen, joka voi synnyttää epäluottamusta.

Epäluottamukseen liittyvät tekijät voivat olla aiemmat pettämiskokemukset, epäjohdonmukainen viestintä, epävarmuus, koettu korruptio tai osaamisen puute. Henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa epäluottamus kasvaa silloin, kun vastavuoroisuus ja rehellisyys puuttuvat; järjestökontekstissa ja politiikassa epäluottamus herää, kun instituutioiden toiminta näyttää epäoikeudenmukaiselta, haavoittuvilta skandaaleilta tai epäselviltä päätöksiltä.

Epäluottamuksen seurauksia voivat olla vähentynyt yhteistyö, pidempi päätöksentekoprosessi, lisääntynyt valvonta sekä riskien minimoimiseen liittyvä käyttäytyminen. Se vaikuttaa sekä yksilöiden että yhteisöjen toimintaan: osallistumisen vähenemiseen, taloudelliseen toimeliaisuuteen ja yleiseen vakauteen. Tutkimuksessa epäluottamusta mitataan usein kyselyillä, jotka erottelevat henkilökohtaisen luottamuksen, yleisen sosiaalisen luottamuksen sekä institutionaalisen luottamuksen tasoja.

Vastaavat termit ovat luottamus ja epäluottamus sekä politiikassa käytettävä epäluottamuslause, jolla osoitetaan epäluottamus hallituksen tai johdon suhteen.