taivutettu

Taivutettu on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan sanaa tai muotoa, joka on saanut taivutusmuodon eli inflection. Sanan taivuttaminen merkitsee, että sen perusmuotoa on muokattu sijamuodoissa, aikamuodoissa, luvussa tai muissa kieliopillisissa kategorioissa. Taivutettu tarkoittaa siten yleisesti “inflektoitua” tai “conjugated/declined” -tilaa, ei niinkään jotakin uutta sanamuotoa itsessään.

Käyttö ja muodostus. Tavallinen tapa muodostaa taivutettu participiili on lisätä suffixi -ttu/-tty/-ttu- sekä huomioida kielellinen vokaaliharmonia ja konsonanttien sopeutuminen. Esimerkkejä: taivuttaa -> taivutettu ja kirjoittaa -> kirjoitettu. Näin ollen taivutettu on past passive participle, jota voidaan käyttää adjektiivina ilmauksissa kuten “taivutettu muoto” tai “taivutettu sana.” On kuitenkin huomattava, että joillakin verbeillä on epäsäännöllisiä tai poikkeavia taivutusmuotoja (esimerkiksi tekemästä johdettu tehty), joissa käytetään erilaisia päättymiä.

Käyttöalueet. Taivutettu sana esiintyy erityisesti kielioppimäärin ja sanakirjoissa sekä kielentutkimuksessa, kun kuvataan sitä, että sana tai lauseen osa on muokattu taivutusmuotoon. Se voi toimia sekä attributiivisesti (taivutettu muoto) että predikatiivisesti kontekstissa, jossa kiinnitetään huomiota muodon taivutukseen. Esimerkiksi lauseessa “Kirjoitettu teksti on luettavaa” viitataan siihen, että teksti on taivutettu/taivutettuun muotoon sopivaksi.

Lainsäädäntö ja sanastot. Taivutettu-termidi on yleisesti hyväksytty kielitieteellinen ilmaus suomen kielessä ja esiintyy sekä peruskielessä että kieliopillisten oppikirjojen ja sanakirjojen kuvauksissa. Se liittyy kiinteästi sana- ja lausemuodon taivutukseen sekä yleiseen taivutus- ja morfologian tutkimukseen.