peruskielessä

Peruskielessä on kielitieteellinen termi, jota käytetään viittaamaan tekstiä tai dataa koskevaan ensisijaiseen tai referenssipohjaiseen kieleen. Se kuvaa kieltä, jota vasten muuta kieltä analysoidaan, käännetään tai vertaillaan. Termi ilmenee erityisesti kaksikielisissä tutkimuksissa, kieliaineiston kuvaamisessa ja kieltenopetuksessa, kun määritellään, mikä kieli toimii lähtö- tai lähdeperusteena.

Morfologisesti peruskieli muodostuu etuliitteestä perus- ja sanasta kieli. Sijamuotona peruskielessä on inessiivimuoto, joka ilmaisee paikkaa “in the base language” eli “peruskielen sisällä” tai “peruskielellä.” Käytännössä peruskielen käsite helpottaa puhuttujen tai kirjoitettujen aineistojen kontekstuaalista viittaamista sekä erottelua alkuperäisen kielen ja muun kielen välillä tutkimus- tai käännösvaiheessa.

Käyttöesimerkkejä esiintyy erityisesti seuraavissa tilanteissa: kun tutkimuksessa määritellään, että data tai teksti on kerätty ja analysoidaan peruskielessä; kun käännösprosesseissa tarkoitetaan, että lähdeteksti ilmoitetaan peruskielessä ennen käännöstä; tai kun pyritään erottamaan peruskielen taso kohdekielestä ja muista mahdollisista muunnelmista. Peruskielen käsite auttaa selkeyttämään, mikä kieli on alkuperäinen viitekehys, ja se tarjoaa vakiinnettua kieltä monikielisen tutkimuksen kirjallisuudessa.