Epiteelialueet

Epiteelialueet ovat kehon sisä- ja ulkopinnoilla sijaitsevia alueita, joilla epiteelikerros kattaa rakenteet ja ontelot. Epiteeli muodostaa suojan, säätelee aineiden liikkeitä kudosten välillä, osallistuu eritystoimintoihin ja aistimukseen. Pinta- ja limakalvojen lisäksi epiteeli peittää rauhasten kanavat ja erilaisten elinten sisäisiä pintoja, kuten hengitysteitä, ruuansulatuskanavaa sekä veren- ja imusuoniston pienempiä virtoja endoteelin muodossa.

Rakenne ja luokittelu. Epiteeli koostuu solukerroksista, ja se jaetaan yksikerroksiseen tai monikerroksiseen, sekä muodon mukaan levymäiseen (levyepiteeli), kuutio- (kubikaalinen) ja sar4701rnimelliseen/kolumniariseen (kili- tai cylindrinen) epiteeliin. Lisäksi on erityistehtäviin erikoistuneita epiteelikudoksia, kuten rauhas-epiteeli, joka erittää hormoneja tai muiden aineiden eritteitä, sekä sensorinen epiteeli, joka osallistuu aistimuksiin.

Erikoistuneet epiteelit. Endoteeli vuorittaa verisuonia ja sydämen, mesoteeli peittää kehon seroottisia? eliody, ja tyypillisesti rauhas-epiteeli vastaa erittämisestä. Liike- ja tukitoiminnoissa epiteeli voi muodostaa mukaisuutta antavia liikuttavia kerroksia erityisesti hengitysteissä ja ruuansulatuskanavassa, missä cilioitunut ja limapitoisen epiteeli helpottavat vierasaineiden poistumista sekä suojaavat kudoksia.

Toiminta ja regeneraatio. Epiteeli muodostaa tiiviin, usein tiiviin solukerroksen, joka regeneroituu nopeasti solujen jakaantuessa jatkuvasti. Epidermis on esimerkki keratinisoituvasta epiteelistä, kun taas limakalvot voivat säilyä kosteina ilman keratinisaatiota.

Kliininen merkitys. Epiteliaalien alueiden vauriot, tulehdukset ja dysplasia voivat johtaa vakaviin tiloihin, kuten syöpien kehitykseen. Metaplasia eli solukon muutos voi tapahtua ympäristötekijöiden seurauksena, ja se vaikuttaa elinten toimintaan.