epiteelikerros

Epiteelikerros on kudostyyppi, joka muodostaa elimistön pinnat ja sisäpintojen vuoraukset, kuten iho, limakalvot ja rauhasten sisäpinnat. Se koostuu tiiviisti liittyneistä soluista, jotka lepäävät tyvikalvon päällä ja estävät suoran yhteyden sidekudokseen; epiteeli on yleisesti verisuoniton mutta usein hermotettu ja nopeasti uusiutuva.

Epiteelin luokittelu perustuu solujen määrään ja muotoon: yksikerroksinen, kerrostunut ja pseudokerrostunut sekä solujen muodoiksi luokiteltuna levy-, kuutio- ja lieriöepiteeli. Lisäksi erotellaan erikoistunut rauhasepiteeli sekä erilaistuneet pinnat kuten karvaperäiset (siimat), mikrovillukset ja sarveistunut (kovettunut) epiteeli.

Epiteelikerroksen keskeisiä tehtäviä ovat suojaaminen, imeytyminen, eritys, aistiminen ja suodatus. Tiiviit liitokset, desmosomit ja aukiliitokset ylläpitävät mekaanista eheyttä ja solujen välistä kommunikaatiota. Tyvikalvo toimii ankkuroidessa ja solujen polariteetin määrittäjänä.

Kliinisestä näkökulmasta epiteelin toimintahäiriöt liittyvät esimerkiksi tulehduksiin, haavaumiin ja läpäisevyyden lisääntymiseen sekä epiteelisoluista lähtöisin oleviin syöpiin (karsinoomat). Epiteelikerroksen uusiutumiskyky on tärkeä paranemisessa, mutta myös altistaa mutaatioille lisääntyvän solujakautumisen yhteydessä.

Epiteeli syntyy sikiönkehityksessä eri alkiolevyistä riippuen sijainnista, ja sen monimuotoisuus heijastaa elimistön laajaa tarvetta erilaistuneisiin pinnan funktioihin.