Epiteelikerroksen

Epiteelikerros, eli epiteeli, on solukerros, joka peittää kehon pinnat sekä linjaa elinten sisä- ja ulkopinnat sekä onteloita ja rauhasiin. Epiteelisolut ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja ne voivat muodostaa jatkuvan peitteen, joka on usein kiinnittynyt basaliseen kalvoon, basal laminaan. Epiteeli on tyypillisesti avaskulaarinen, eikä sillä ole omia verisuonia; ravinto ja happi siirtyvät kudoksista ympäröivän sidekudoksen kautta.

Rakenteiltaan epiteelissä on apikaalinen (ylimmän pinnan) alue sekä basolateraalinen puoli, ja soluilla on usein erityinen polariteetti. Tiivisnessä on useita solun tiivistymiä ja liitosrakenteita, kuten tiivi liitos, adherens- ja desmosomiliitokset, jotka auttavat kosteudelta ja paineelta suojaamista sekä solujen yhteisten toimintoja. Usein solut voivat kantaa mikrovilliä tai liekkimäisiä säteittäisiä rakenteita, jotka lisäävät pinta-alaa.

Epiteeli luokitellaan pääasiassa määrän mukaan (yksinkertainen versus kerroksellinen) sekä solujen muodon mukaan (litteä/levy-, kuutio- ja pylväsmäinen epiteeli). Yksinkertainen epiteeli muodostuu yhdestä solukerroksesta; kerroksellinen koostuu useammasta kerroksesta. Levyepiteeli peittää laajoja, tasaiseid pintoja, kun taas pylväsmäinen ja kuutiomainen epiteeli esiintyy erityisesti eritettävien rauhasten ja elinten ympäröimissä rakenteissa sekä hengitysteissä.

Epiteeli toimii suojaavana barierina, osallistuu aineiden kuljetukseen ja eritykseen sekä aistinrahastukseen. Glandulaarinen epiteeli muodostaa rauhasia. Epiteelituotteita ovat mm. limat, ossa ja hormonaaliset eritteet. Epiteelialueet voivat altistua sairauksille, kuten karsinoomille, jotka ovat yleisiä syöpätapahtumia. Epiteelin uudistuminen tapahtuu basal-kerroksen kantasoluista jatkuvasti tai nopeasti vaihtelevissa kudoksissa.