mikrovilliä

Mikrovillit ovat pienikokoisia, sormenkaltaisia ulokkeita absorboivien epiteelisoluista apikaalisella pinnalla. Ne sijaitsevat erityisesti ohutsuolen enterosyyteissä ja munuaisten proximaarisissa tubuluksissa, ja ne muodostavat solun luminalaarisen brush borderin. Tämä tiheä harja suurentaa imeytymisen pinta-alaa ja tehostaa ravinteiden ja veden siirtymistä soluun.

Rakenteeltaan mikrovillit koostuvat aktiinifilamenttien sisäisestä tukirungosta. Filamentit ovat pakattuja ja ristikkäin kiinnittyneitä toisiinsa proteiinien, kuten fimbrin (plastiini) ja villinin, avulla. Mikrovilluksen sisäosaa pidetään kiinnitettynä apikaaliseen kalvoon ja alapuolella olevaan terminaaliseen verkkoon (terminal web), joka muodostaa tukiverkon. Joissain soluissa myosiini-1a (Myo1a) osallistuu kalvon kiinnityksen ja tarvittaessa pieneen liikkeeseen.

Toiminnallisesti mikrovillit lisäävät huomattavasti imeytymisen tehokkuutta. Luminaalikalvolle kiinnittyvät entsyymit, kuten disakkaridaasit (esimerkiksi sukrase–isomaltase) ja peptidaasit, sijaitsevat mikrovilluksilla, jolloin ne hajottavat ravintoaineita suoliston sisällä ennen niiden kuljetusta solukalvolle. Mikrovillusten ansiosta epiteeli kykenee käsittelemään suuria määriä ruokasubstraatteja lyhyessä tilassa.

Kliinisessä laboratoriossa mikrovillusten rakenne ja määrä voivat vaurioitua useissa sairauksissa. Keliakiassa voi esiintyä mikrovillusten atrofiaa, mikä heikentää imeytymistä. Harvinainen mikrovillus-inclusion-sairaus (MVID) johtaa neonataaleilla vakavaan suoliston erittämään diarreaan ja malabsorptioon. Mikrovillusten kunto heijastuu siten suoliston toiminnan tehokkuuteen ja ravintoaineiden imeytymiseen.