mikrovillusten

Mikrovillukset ovat ohuita, sormenpäätä muistuttavia solukalvon ulokkeita, joita esiintyy erityisesti ohutsuolen enterosyyteissä sekä munuaisten proximaaristen tubulusten epiteelissä. Ne muodostavat brush borderin ja lisäävät apikaalista pinta-alaa, mikä tehostaa ravintoaineiden imeytymistä sekä muiden aineiden siirtymistä solujen läpi.

Rakenne: Mikrovillus koostuu aktiinisäikeiden rungosta. Noin 20–30 aktiinisäikeen kimppu on kiinnittynyt toisiinsa proteiineilla kuten villiini, fimbrin ja espin. Kalvoa pitkin mikrovilluksen pohjaa kiinnittää terminaaliverkko, ja apikaaliseen kalvoon sekä rungon kiinnitykseen osallistuvat motor-proteiinit kuten myosiini-1. Mikrovillukset muodostavat yhdessä brush borderin, joka koostaa solukalvon erityisen pitoisän pinnan.

Toiminta: Apikaalinen kalvo sisältää lukuisia entsyymejä ja kuljettajia ruuansulatukseen ja imeytymiseen. Disakkaridaasit, kuten laktaasi sekä sucrase–isomaltase, sijaitsevat mikrovilluskalvolla, ja myös aminopeptidaasit sijaitsevat siellä. Na+-riippuvaiset kuljetusproteiinit, kuten SGLT1, sekä Na+/H+-vaihdin osallistuvat Na+- ja glukoosin sekä muiden aineiden imeytymiseen lumenista soluun. Mikrovillukset merkittävästi lisäävät imeytymiskapasiteettia ja elintärkeän pinnan suorituskykyä.

Sairaudet ja merkitys: Mikrovillusten häiriöt voivat johtaa malabsorptioon. Mikrovillusin inclusiosairaus (MVID) on perinnöllinen sairaus, jossa mikrovillusten muodostus tai ylläpito on heikentynyt, mikä aiheuttaa vaikeaa diarreaa ja ravintoaineiden imeytymisen puutetta. Lisäksi keliakia tai jotkin infektiot voivat vaurioittaa brush borderia ja aiheuttaa mikrovillusten lyhentymistä tai effacement-tyyppisiä vaurioita.