keratinisaatiota

Keratinisaatio on epiteelisolujen keratiinin tuotannon ja kypsymisen prosessi, jonka lopputuloksena muodostuu sarveiskerros. Prosessi tapahtuu pääasiassa ihon epidermiksessä. Keratinisoituvat keratinosyytit nousevat basale-kerroksesta ylöspäin, menettävät tuman ja soluelimet, ja lopulta muuttuvat kuolleiksi korneosyyteiksi, jotka muodostavat stratum corneumin.

Kypsyminen etenee kerroksittain: stratum basale → stratum spinosum → stratum granulosum → stratum corneum (stratum lucidum esiintyy joillain alueilla). Solut tiivistävät keratiinin ja lipidien koostumuksiaan, jolloin syntyy vedenpitävä ja vahva sarveiskerros. Granulosomissa tuotetaan profilaggrinia, jota käsittelemällä muodostuu filagriinia, sekä cornified envelopea muodostavia proteiineja kuten involucriin ja lorikriinia. Transglutaminaasit ristisidovat näitä proteiineja, jolloin korneosyytit muodostavat tiukan cornified envelopen; lopuksi kuolleet solut hilseilevät pois ihon pinnalta.

Keratinisaation säätely on monimutkaista ja siihen vaikuttavat sekä sisäiset signaalit että ulkoiset tekijät. Notch- ja p63-signaalit sekä retinoiinihappo- ja D-vitamiinin reseptorit voivat vaikuttaa kypsyysvaiheisiin. Geenitasolla ilmentyvät keratiinigeenit (KRT) sekä proteiineja kuten profilaggrin ja filaggrin, involucrin sekä lorikriini muodostavat cornified envelopen. Näitä prosesseja ohjaavat lisäksi hormonaaliset ja ympäristötekijät.

Ihon normaali keratinisaatio muodostaa tiiviin, kosteutta pidättävän ja bakteereita vastaan suojaavan barrieren. Häiriöt voivat johtaa kuivumiseen, hyperkeratoosiin tai parakeratoosiin. Esimerkkejä sairauksista, joissa keratinisaatio on epämuodostunut, ovat ichthyosis, psoriasis ja atooppinen dermatiitti.