Endokriinisestä

Endokriininen on termi, jota käytetään kuvaamaan elimistön hormonaalista säätelyä, jossa rauhaset erittävät hormoneja suoraan verenkiertoon. Endokriinisestä on adjektiivin elatiivimuoto, jota käytetään ilmaisemaan, että jokin liittyy endokriiniseen järjestelmään tai sen toimintaan. Endokriinisen säätelyn keskeinen ajatus on viestintä kemiallisten signaalien avulla, jotka kiertävät verenkiertoa ja vaikuttavat kohde-elimiin.

Endokriinisen järjestelmän muodostavat hypotalamus ja aivolisäke sekä kilpirauhanen, lisäkilpirauhaset, lisämunuaiset, haima, kateenkorva, käpyrauhanen sekä sukupuolirauhaset (kivekset ja munasarjat). Näiden rauhasten erittämät hormonit kulkevat veren kautta kohde-elimiin ja säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua, kehitystä, lisääntymistä sekä stressivastetta. Monissa kudoksissa esiintyy lisäksi hormoneja tuottavia soluja, jotka osaltaan täydentävät endokriinista säätelyä.

Hormonit toimivat sitoutumalla kohde-solujen reseptoreihin, mikä käynnistää solunsisäisiä reittejä ja muuttaa solujen toimintaa. Endokriininen säätely perustuu usein negatiiviseen palautteeseen: tavoitearvojen saavuttaminen vähentää signaalin vapautumista. Tämä järjestelmä on yleensä hitaampi kuin hermostoinen viestintä, mutta pitkävaikutteisempi.

Endokriininen erottuu eksokriinisesta toiminnasta: endokriiniset rauhaset erittävät hormoneja verenkiertoon, kun taas eksokriiniset rauhaset erittävät aineita kehon ulkoisiin kanaviin. Termiä käytetään myös parakrisiin ja autokraasi-signaaleihin viitattaessa.

Etymologisesti sana juontaa kreikkalaisista sanoista endon (sisällä) ja krinein (erittää).