Emulsoituminen

Emulsoituminen on prosessi, jossa kaksi toisiinsa sekoittumatonta nestettä muodostaa emulsion. Tällöin dispersoitunut vaihe jakautuu pieniksi pisaroiksi, jotka sijaitsevat jatkuvan vaiheen sisällä. Emulsoituminen vaatii usein emulsifioivan aineen (emulgaattori) läsnäoloa tai riittävää energian syöttöä pisaroiden hajottamiseksi ja stabiloimiseksi.

Tyypillisiä emulsioita ovat öljy vedessä (O/W) sekä vesi öljyssä (W/O). Mikroemulsioita ja nanoemulsioita sekä Pickering-emulsioita on myös käytetty. Näissä järjestelmissä pisaroiden koko ja stabilointi eroavat tavanomaisista emulsioista.

Emulsoitumista voidaan edistää useilla menetelmillä: korkeapaineinen homogenointi, rotor-stator-sekoittimet, ultraääni sekä mikrofluidinen emulsioiden tuotanto. Pisaroiden koko ja jakauma määrittävät emulsio-ominaisuuksia: pienemmät pisarat parantavat stabiilisuutta, mutta voivat lisätä Ostwaldin ripenointia ja koalesenssia sekä aiheuttaa kerrostumista.

Stabiilisuuteen vaikuttavat tekijät: emulsifioivan aineen laatu ja määrä, dispergoidun ja jatkuvan faasin suhde, lämpötila, pH ja suolat sekä pisaroiden koko. Emulsio voi kärsiä ilmiöistä kuten koalesenssi, flokulointi ja creaming.

Sovellukset: elintarvikkeet (majo­neesi, kastikkeet), kosmetiikka (kosteusvoiteet), farmasia (liuokset ja lääkeannostus), sekä teolliset tuotteet. Emulsoitumista hyödynnetään laajasti sekä kuluttajatuotteissa että teollisissa prosesseissa.