Eläinkudoksissa

Eläinkudokset ovat organisoitujen solujen ja niiden välisen aineen muodostamia rakenteita, jotka muodostavat eläimen elimistön perusrakenteet ja toiminnallisen järjestelmän. Ne mahdollistavat kehon rakenteellisen eheyden ja erilaisten elintoimintojen toteutumisen.

Eläinkudokset jaotellaan neljään pääryhmään: epiteelikudokset, sidekudokset, lihaskudokset ja hermokudokset. Epiteelikudokset peittävät kehon pinnat ja ontelot sekä muodostavat rauhasia; ne suojaavat, säätelevät kaasujen ja nesteytysten vaihtoa sekä osallistuvat aineiden imeytymiseen. Sidekudokset tukevat, suojaavat ja muodostavat kehossa olevan tukirangan; niihin kuuluvat löyhä ja tiheä sidekudos, rasvakudos, rusto, luukudos ja veri. Lihaskudokset mahdollistavat liikkeen ja elimistön toimintojen ylläpidon; ne jaetaan skeletolihakseen (luustolihas), sileään lihakseen ja sydänlihakseen. Hermokudokset koostuvat neuroneista ja tukisoluista (glia), ja ne välittävät sähköisiä signaaleja sekä säätelevät kehon toimintoja ja tietoisuuden ilmenemistä.

Solujen välissä on soluvälinen aine (ekstrasellulaarinen matrix, ECM), jonka pääosat ovat kollageeni, elastiin ja proteoglykanit sekä glykoproteiinit. ECM:n koostumus ja tiheys määrittävät kudoksen mekaaniset ominaisuudet sekä solujen käytöksen ja viestinnän.

Histologia ja tutkimus kohdistuvat näiden kudosten rakenteen ja funktioiden ymmärtämiseen. Näytteitä kiinnitetään, upotetaan parafiiniin, leikataan ohuehkoiksi viipaleiksi ja värjätään yleensä H&E-vasteella; erikoisväriaineet ja immunohistokemialliset menetelmät paljastavat solutyyppejä ja poikkeavuuksia. Kudosten tuntemus on keskeistä lääketieteessä, patologian diagnostiikassa sekä kehitys- ja kudostutkimuksessa.