immunohistokemialliset

Immunohistokemialliset menetelmät (IHC) ovat laboratorio-tekniikoita, joilla kudos- tai solujenäytteissä sijaitsevat antigeenit paikannetaan ja identifioidaan käyttämällä spesifisiä vasta-aineita. Antigeeni–vasta-ainetutkimus muodostaa kompleksin, jonka visualisointi perustuu kromogeeniseen reaktioon tai fluoresenssiin. Näyte on tavallisesti parafiinissa kiinnitetty ja viipaleet deparaffinisoidaan; antigenin palautus tehdään kuumuudella tai proteolyyttisellä käsittelyllä epitoppien säilyttämiseksi.

Menetelmät koostuvat ensiksi primaarivasta-aineesta, joka sitoutuu kohdeantigeeniin, sekä toissijaisesta konjugoituneesta vastaaineesta, joka voi olla entsyymi (esim. HRP) tai fluorofori. Kehitysreaktio, jossa entsyymi tuottaa värimuodon (kromogeeninen reaktio, useimmiten DAB) tai fluoresenssi näkyy kudosleikkeessä. Monoklonaaliset sekä polyklonaaliset vasta-aineet voidaan yhdistää useisiin merkkiaineisiin samanaikaisesti, mikä mahdollistaa multiplex-immunohistokemian.

Sovellukset ovat keskeisiä patologian diagnostiikassa—esim. kasvainten markerien tunnistuksessa, niiden luokittelussa ja proteiinityypin määrittämisessä—sekä tutkimuksessa, jossa markerointi ja signaalireittejä kartoitetaan. Tulokset ovat sekä kvalitatiivisia että semi-quantitatiivisia; käytössä on erilaisia pisteytyksiä ja skaalauksia (esim. H-score). Laadunvarmistus sisältää positiiviset ja negatiiviset kontrollit sekä standardoinnin. Rajoitteita ovat antigeenin säilyvyys kiinnitysvaiheen aikana, epäspesifinen sitoutuminen ja tulkinnan subjektiivisuus sekä riippuvuus patologin erikoisosaamisesta. Immunohistokemialliset menetelmät ovat oleellinen osa modernia histopatologiaa ja lääketieteellistä tutkimusta.