skaalauksia

Skaalaus (monikentoja skaalausten ja skaalaus on skaalausten) on yleiskäsite, joka viittaa kohteen koon muuttamiseen säilyttäen tai muuttamalla suhdetta muihin mittoihin. Käytännössä skaalausta voidaan soveltaa sekä fyysisisiin esineisiin että abstrakteihin signaaleihin tai tietoihin. Sillä on keskeinen merkitys matematiikassa, tietotekniikassa, grafiikassa ja kartografiassa, sekä se näkyy arkipäivän mittauksissa kuten karttojen ja kuvan koon muuttamisessa.

Etymologia ja käyttöaiheet: Skaalaus-termini juontaa suomalaisesta sanasta skaalaus, joka liittyy sanaan skaala eli mittakaava tai koon suhde. Kielessä käytetään skaalaus- tai skaalausten muodollista monikkomuotoa skaalausten (genetiivi) sekä skaalausten tai skaalausten (partitiivia). Sillä viitataan prosessiin, jossa mittoja muutetaan; esim. uniformi skaalaus pienentää tai suurentaa kaikkia ulottuvuuksia samansuuntaisesti, kun taas epäyhtenäinen skaalaus käyttää eri tekijöitä eri suunnissa.

Tyypit ja sovellukset: Lineaarissa skaalaudessa kaikki mitat muuttuvat samankertaisesti. Kuvien ja videoiden skaalaus viittaa kuvan koon muuttamiseen käyttäen erilaisia interpolaatio‐menetelmiä (esim. lähin naapuri, bilineaarinen, bicubinen). Tietojenkäsittelyssä ja koneoppimisessa puhutaan ominaisuuksien skaalaamisesta, kuten normalisoinnista tai standardisoinnista, jotta erisuureiset ominaisuudet eivät dominoi mallia. Matematiikassa skaalaus liittyy homogeenisiin muunnoksiin ja skaalamatriiseihin; kolmiulotteisessa tilassa skaalaus noudattaa diag(κx, κy, κz) -muotoa.

Esimerkit ja vaikutukset: Kun kuva skaalataan kaksinkertaiseksi, lineaariset mitat kaksinkertaistuvat, pinta-ala nelinkertaistuu ja tilavuus kymmenkertaistuu, jos ulottuvuuksia on kolme. Skaalausta käytetään laajasti kartoituksessa, tietokonegrafiikassa, fysiikassa ja ohjelmistokehityksessä järjestelmien kapasiteetin ja kustannusten arvioimiseksi.

Lisätietoja: Resampling, interpolaatio, normalisointi, homothetia.