hermokudokset

Hermokudokset ovat hermojärjestelmän toimintaan erikoistunutta kudosta. Ne koostuvat neuroneista sekä niiden tukisoluista, glialtisista soluista. Neuronit välittävät sähköisiä impulsseja ja synaptisia viestejä, joiden kautta tieto siirtyy ja koordinoidaan kehon toimintoja. Glialiset solut tukevat neuroneita, säätelevät ionitasapainoa, toimivat ravintoaineiden välittäjinä ja osallistuvat immuunipuolustukseen.

Keskushermoston ja ääreishermoston hermokudokset eroavat sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan. Harmaa aine koostuu suurimmaksi osaksi neuronien solukeskuksista ja synapseista; valkoinen aine koostuu myelinisoituneista ja osin myelinoitumattomista aksonivirroista. CNS:ssä glialiset solut ovat oligodendrokyyttejä, astrocyyttejä ja mikroglia, kun taas PNS:ssä keskeisiä tukisoluja ovat Schwann-solut.

Aksonit johtavat viestejä. Myeliinillä on ratkaiseva vaikutus johtumisnopeuteen; useimmat myelinisoituneet aksonit voivat välittää impulssit nopeasti saltatorisesti. CNS:ssä myeliinisaatio tapahtuu oligodendrokyytteillä, PNS:ssä Schwann-soluilla.

Kehitys ja paraneminen: Hermokudokset kehittyvät varhaisessa sikiökaudessa neurulaation aikana. CNS:n vauriot ovat usein pysyviä, sillä aksonien uudelleen yhdistäminen on rajallista ja ympäristö voi olla inhiboiva; ääreishermoston vauriot voivat toipua paremmin tukisoluja ja Schwann-soluja hyödyntämällä.

Merkitys ja sairaudet: Hermokudokset ovat keskeisiä monissa sairauksissa. Esimerkkejä ovat keskushermoston demyelinoituvat sairaudet, kuten multippeliskleroosi (MS), sekä perifeerisen hermoston neuropatiat. Lisäksi keskushermoston kasvaimet, kuten gliomat, ja neurodegeneratiiviset taudit, kuten amyotrofinen lateraalinen skleroosi (ALS), kuuluvat hermokudoksiin liittyviin patologioihin.