Elinsiirroissa

Elinsiirto tarkoittaa elimen tai elimen osan siirtämistä luovuttajalta vastaanottajalle. Yleisimpiä elinsiirtoja ovat munuais-, maksa-, sydän- ja keuhkoelinsiirrot; harvinaisemmat ovat haima- ja ohutsuolielinsiirrot. Elinsiirtojen tarkoituksena on korvata vakavasti vaurioitunut elin tai sen toiminto ja palauttaa potilaan elin- ja toimintakyky.

Prosessi alkaa potilaan hoitoon liittyvällä arvioinnilla sekä siirtoyksikön harkinnalla. Yhteensopivuus määritetään ABO-verenryhmän sekä HLA-tyyppien perusteella, ja sopiva elin pyritään löytämään yhteensopivalta luovuttajalta. Ennen leikkausta suoritetaan useita tutkimuksia, ja itse kirurginen toimenpide sekä jälkihoito tapahtuvat erikoissairaalassa. Pitkäaikainen immunosuppressiivinen lääkitys torjuu hylkimisreaktioita ja mahdollistaa elin‑toiminnan jatkuvuuden.

Donorityypit ovat pääosin kahdentyyppisiä: kuolleesta luovuttajasta peräisin olevat elimet sekä eläviltä luovuttajilta saatavat elimet, joista yleisimmät ovat munuaiset ja osat maksasta. Luovuttamiseen liittyy olennaisesti eettisiä kysymyksiä, suostumuksia, potilaan turvallisuutta sekä tiedon ja oikeuksien huomioimista.

Haasteet ja kehitys liittyvät ensisijaisesti elinlähteiden niukkuuteen ja odotusajoihin, hylkimisreaktioiden ehkäisyyn sekä immunosuppressiivisen hoidon aiheuttamiin pitkäaikaisiin komplikaatioihin. Kansainvälisessä ja kotimaassa pyritään parantamaan elinsiirtojen saatavuutta, potilaiden seurantaa sekä eettisten periaatteiden noudattamista.