hylkimisreaktioita

Hylkimisreaktioita ovat immuunivasteet, jotka kohdistuvat vastaanotetun elin- tai kudosgraftin hylkimiseen. Ne voivat tapahtua elinsiirroissa sekä kudos- ja luovutusprosessien yhteydessä. Hylkimeminen jaetaan aikataulun mukaan hyperakuuttiin, akuuttiin ja krooniseen.

Hyperakuutti hylkiminen ilmenee välittömästi siirron aikana tai pian sen jälkeen ja johtuu potilaan preformoiduista vasta-aineista donorikudosta vastaan. Akuutti hylkiminen ilmenee yleensä päivien–kuukausien kuluessa ja voidaan luonnehtia soluvälitteiseksi (T-lymfosyytit) sekä vasta-ainemediatiseksi hylkimiseksi. Krooninen hylkiminen kehittyy kuukausien–vuosien kuluessa ja aiheuttaa pitkäaikaista tulehdusvastetta ja arpeutumista, mikä heikentää graftin toimintaa.

Diagnostiikassa korostuvat kliininen epäily, laboratoriotutkimukset sekä kudosbiopsiat. Donor-specific antibodies (DSA) -seuranta ja crossmatch-tulokset tukevat diagnoosia, ja biopsia paljastaa histologiset muutokset. Vasta-ainemediatisessa hylkimisessä voidaan havaita vaskulaarivaurioita ja arpeutumista.

Hoito ja ennaltaehkäisy räätälöidään hylkimisreaktion tyypin mukaan. Hyperakuutissa tilanteessa on kiireellinen immunosuppressio, plasmapereesi ja mahdollisesti immunoglobuliinin käyttöä. Akuutissa soluvälitteisessä tai vasta-ainemediatoidussa hylkimisessä voidaan tarvita tehostettua immunosuppressiota sekä plasmapheresis-, IVIG- tai rituximab-hoitoja. Kroonisessa hylkimisessä tavoitteena on hidastaa etenemistä ja optimoida immunosuppressiota sekä hoitaa riskitekijöitä, ja graftin toiminnan seuranta on keskeistä.

Ennaltaehkäisy perustuu hyvään donorin ja vastaanottajan HLA-matchingiin, potilaan immunologiseen riskinarviointiin sekä asianmukaiseen post-transplant hoitoon ja seurantaan.