Elektroniikkaromut

Elektroniikkaromut, eli elektroniikkajäte, tarkoittavat käytöstä poistettuja tai rikkoutuneita elektroniikkalaitteita, kuten tietokoneet, puhelimet, televisiot ja pienelektroniikka. Ne syntyvät kodeissa, toimistoissa ja teollisuudessa, kun laitteet saavuttavat loppukäyttöikänsä.

Elektroniikkaromujen koostumus vaihtelee, mutta niissä on sekä arvokkaita materiaaleja kuten kuparia, kultaa ja hopeaa sekä harvinaisia maametalleja (esim. kobolttia, litiumia, nikkeliä) että haitallisia aineita kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia sekä bromattuja palonestoaineita. Tämän vuoksi jätteiden käsittely vaatii erityistä huolellisuutta ja teknisiä ratkaisuja.

Väärin käsiteltynä elektronijäte voi saastuttaa maaperää, vesistöjä ja ilmakehää, ja se voi altistaa kierrätystyöntekijät sekä paikallisyhteisöt myrkyllisille aineille. Siksi asianmukainen keräys, kierrätys ja turvallinen purkaminen on keskeistä ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta.

Käytännössä sähkö- ja elektroniikkaromujen kierrätys rakentuu keräyksestä, laitteen purkamisesta ja materiaalien erottelusta sekä jalostuksesta. Arvokkaat metallit erotetaan ja kierrätetään, kun taas muut materiaalit kierrätetään tai hyödynnetään energiana. Kierrätystä parantaa suunnittelu, jossa laitteet voidaan helposti purkaa, sekä tuotepäätöksiä koskeva vastuu (ekojen tuottajien vastuu).

Lainsäädäntö ja yleinen käytäntö vaihtelevat, mutta yleisesti EU:n WEEE-direktiivi sekä Extended Producer Responsibility -periaate ohjaavat keräystä, käsittelyä ja kierrätystä. Globaalisti suurin osa käsittelystä tapahtuu sekä hyvän että epävirallisen kierrätyksen kehittyvissä talouksissa, mikä korostaa tarvetta turvallisille ja kestäville ratkaisuilla sekä eurooppalaisen että maailmanlaajuisen kiertotalouden edistämiselle.